Jokunen aika sitten Whippet-Harrastajat
ry toi esiin jäsenaloitteen, jossa pyydettiin rotujärjestöä
järjestämään PEVISA-äänestys syyskokouksessa 2020. Aloitteen
allekirjoitti 66 WH:n jäsentä ja PEVISA:lle esitettiin kahta
vaihtoehtoa:
- 1. sydänauskultaatio, silmäpeilaus ja selkäkuvaus (LTV +
VA)
tai
- 2. sydänultra, silmäpeilaus ja selkäkuvaus (LTV + VA).
- Auskultaatio ja silmäpeilaus olisivat voimassa 12 kk ja poikkeava
auskultaatio tulisi ultrata.
- Sydänultra olisi voimassa 24 kk.
- PEVISA:an ei ole esitetty raja-arvoja, eli jalostukseen käytettävät
koirat tulisi tutkia, mutta rekisteröintiä ei rajattaisi tuloksen
perusteella.
- Ulkomaisilta uroksilta ei terveystutkimuksia
vaadittaisi.
- Mikäli jäsenistö katsoisi PEVISA:n tarpeelliseksi, se
tulisi voimaan aikaisintaan vuoden 2022 alusta lähtien.
Aloitteen
kokonaisuudessaan perusteluineen voi lukea tästä linkistä. Jos linkki ei toimi, kokeile Whippet-Harrastajien tiedotussivun kautta aloitelinkin klikkaamista.
Aloite on poikinut runsasta keskustelua
sekä rotujärjestön Facebookissa että ihmisten yksityisillä
sometileillä ja toki myös yksityisviestit ovat lentäneet suuntaan
ja toiseen ja puhelin on soinut hyvin monella aktiiviharrastajalla ja
kasvattajalla ahkeraan. Mielipiteitä on vaihdettu sopuistasti ja
vähemmän sopuisasti, mutta tämä tuntuu olevan tyypillistä
rodussa kuin rodussa silloin kun PEVISA:sta keskustellaan.
Otanpa aiheeseen kantaa täällä
bloginkin puolella ja vähän palastelen esitettyjä mielipiteitä. Tästä tulee pitkä kirjoitus, jos et kaikkea jaksa lukea, niin hyppää suoraan loppuun sen sijaan että skippaisit koko tekstin. Itse en osaa nähdä PEVISA:a kovinkaan suurena mörkönä ja sitä
kannatan ja aloitteenkin allekirjoitin, mutta tämä ei liene
kenellekään yllätys.
Pitää heti alkuun selventää, että
en taaskaan pyri loukkaamaan ketään vaan kunhan pohdiskelen ja tämä
teksti ei ole mikään aloitteen allekirjoittaneiden kannanotto vaan
ihan oma henkilökohtainen mielipiteeni. Ylipäätään ei ole
olemassa mitään allekirjoittaneiden yhteistä mielipidettä vaan
jokainen on allekirjoittanut aloitteen ihan omista lähtökohdistaan.
Yhteistä tuolle joukolle kuitenkin on se, että nämä allekirjoittaneet
harrastajat ja kasvattajat näkevät PEVISA:n tarpeelliseksi,
perustelut varmasti vaihtelevat hieman henkilöstä riippuen.
Mikä ihme on PEVISA?
Ennen kuin siirryn tekstissä
eteenpäin, on syytä selventää kaikille lukijoille mitä PEVISA
oikein tarkoittaa. Lyhykäisyydessään PEVISA tarkoittaa
perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaa, jolla
asetetaan rekisteröintirajoituksia Suomen Kennelliittoon
rekisteröitäville pentueille. Ohjelmaan hakeutumisesta tai
ohjelmasta poistumisesta päättää aina rotujärjestön jäsenistö
ja äänestys tapahtuu yleiskokouksessa.
Ote Kennelliiton PEVISA-säännöstä:
”Perinnölliset viat ja sairaudet
ovat osittain tai kokonaan koiran perimän säätelemiä
ominaisuuksia, jotka vaikuttavat heikentävästi koiran
hyvinvointiin, suorituskykyyn tai jalostuskelpoisuuteen.
Vapaaehtoisuuteen perustuva
perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustaminen koskee kaikkia
rotuja. Jos vapaaehtoisella vastustamisella ei päästä toivottuun
tulokseen, on Suomen Kennelliitolla (jäljempänä Kennelliitto)
perinnöllisille vioille ja sairauksille vastustamisohjelma (PEVISA).
PEVISA-ohjelman tavoitteena on:
1. ennaltaehkäistä tai vähentää
sellaisten perinnöllisten vikojen ja sairauksien leviämistä
rodussa, jotka:
alentavat koiran elinkykyä tai
–toimintoja
aiheuttavat koiran elämänlaadun
huonontumisen
vähentävät koiran
jalostuskelpoisuutta
2. turvata rodun geneettinen
monimuotoisuus, jotta saataisiin rajoitettua haitallisten geenien
leviäminen ja tuettua rodun kestävää kehitystä.
PEVISA-ohjelmassa asetetaan jalostukseen liittyviä lisäehtoja
pentueen rekisteröinnille.
PEVISA-ohjelmassa asetetaan
jalostukseen liittyviä lisäehtoja pentueen rekisteröinnille. ”
PEVISA-säännön lisäksi kannattaa
tutustua myös PEVISA-ohjeeseen. Halutessaan voi myös tutustua tällähetkellä voimassaoleviin rotukohtaisiin erityisehtoihin, jolloin on
mahdollista saada parempi kuva PEVISA-roduista ja erilaisista
ohjelmista ja niihin liittyvistä rajoitteista.
Voiko äänestyksen edes järjestää
esityksen pohjalta ja muut muotoseikat
Tämä on herättänyt runsaasti
keskustelua. Eli voiko äänestyksen järjestää vai onko se jonkin
säännön tai ohjeen vastainen?
Aloite ja mahdollinen
PEVISA-äänestys on ristiriidassa juuri hyväksytyn JTO:n vuosille
2021-2025 kanssa?
Pevisa-säännössä todetaan "Rodulla,
joka anoo PEVISA-ohjelmaa, tulee olla voimassaoleva Jalostuksen
tavoiteohjelma (JTO), joka sisältää perusteet PEVISA-ohjelman
vahvistamiselle" ja nämä perusteet (kuvaus sairaudesta,
esiintyvyys, vaikutus koiran elämään jne) voi lukea SKL:n JTO:n
mallirungosta kohdasta "PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet
ja viat". Vaaditut perusteet esitetään whippetien JTO:ssa
luvuissa 4.3.2.1-3 (sydänsairaudet, silmäsairaudet,
selkäsairaudet).
Hyväksytyssä JTO:ssa tosiaan on
"Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta"-osiossa
lause: "Rotujärjestön ja sen jäsenistön näkemyksen mukaan
rodussa ei toistaiseksi ilmene tarvetta rekisteröintirajoituksiin
PEVISA-ohjelmaan liittymällä", mutta samassa osiossa todetaan
toimintasuunnitelmassa: "Jalostukseen käytettävien koirien ja
yhdistelmien ominaisuuksien suositusten tarkastelu sekä
päivittäminen tarvittaessa". Nyt kyseessä on 66 jäsenen
(sisältää harrastajia ja kasvattajia) laatima aloite, jossa on
selkeät pevisa-äänestyssäännön mukaiset ehdotukset
pevisa-ohjelmalle, eli nyt sitten yleiskokous äänestää jäsenistön
kannasta.
Toki voidaan olla sitä mieltä, että
em. seikat ovat tulkintakysymyksiä, mutta SKL:n JTO-ohjeessa
kuitenkin todetaan sivulla 3: "Haluttaessa JTO voidaan myös
päivittää aiemmin kuin viiden vuoden välein", joten
mahdollinen pevisaan liittyminen ei ole ristiriidassa SKL:n JTO:n
laatimista koskevan ohjeistuksen kanssa.
Miksi hallitus on avustanut
aloitteen kanssa?
Kyseessä ei ole ollut itse sisältöön
puuttuminen vaan aloitteen saaminen teknisesti oikeanlaiseksi, jotta
Kennelliitto voi PEVISA:n hyväksyä, mikäli se menee läpi
äänestyksessä. Kennelliiton PEVISA-ohjeessa sanotaan: ”Rodun
PEVISA-ohjelmaa käsittelevän rotujärjestön ja rotua harrastavan
yhdistyksen yleiskokouksen kokouskutsussa tulee Suomen Kennelliton
valtuuston 30.11.2008 hyväksymän PEVISA-säännön mukaisesti
kirjata sanatarkasti päätettäväksi esitettävä rotukohtainen
PEVISA-ohjelma ”.
Miksi esityksestä on vastannut vain
pieni joukko eikä kaikkia jäseniä ole kuultu?
Kyseessä on 66 yksittäisen jäsenen
aloite. Aloitteella ei ole tekemistä yhdistyksen tai sen
toimikuntien kanssa. Toimikunnissa olevat ja mukaan tulleet jäsenet ovat "ihan omia itsejään", eli eivät yhdistyksen edustajia. Hallituksen edustajien allekirjoituksia ei mukaan edes haluttu, jotta ei syntyisi mahdollisia eturistiriitoja tai jääviystilanteita. [Tähän väliin voin todeta, että itse en ole
ollut yhdistyksen toiminnoissa mukana vuoteen ajanpuutteen vuoksi,
eli minun kauttani tämä ei ainakaan yhdistykseen liity].
Ei voida olettaa, että yksittäiset
henkilöt ottaisivat kaikkiin jäseniin yhteyttä ennen kuin tekevät
rotujärjestölle aloitteita. Ja yleensä yhteisiä aloitteita ja
esityksiä tekevät samanmieliset ja toisiinsa jollain tavalla
kytköksissä olevat henkilöt, joilla on sama päämäärä. Jos
jotakuta ei ole mukaan pyydetty, niin kyseessä ei ole ollut
automaattisesti oletus, että tämä henkilö tai kasvattaja olisi
aloitetta vastaan. Taustalla ei ole mitään suhmurointia tai sen
kummempaa salamyhkäisyyttä ja aloite pyrittiin saamaan julkisuuteen
mahdollisimman pian.
Nyt kun aloite on kaikkien nähtävillä
hyvissä ajoin ennen yleiskokousta, niin jäsenillä on mahdollisuus
esittää mielipiteitään ja perustelujaan asiasta, toivottavasti
tämä sujuisi pääosin hyvässä hengessä menemättä
henkilökohtaisuuksiin ja jalostuspäätöksiä/rotuyhdistyksen
suosituksia koskevalle keskustelulle on perinteisesti varattu tilaa
myös yleiskokouksessa ja en usko tämänkään kerran olevan
poikkeus.
PEVISA:a koskevia huolenaiheita ja mitä
ajattelen niistä
Raja-arvottomuus on tutkimista
tutkimisen ilosta ja sen takia PEVISA:lla ei olisi oikeasti
merkitystä?
Raja-arvottomuus on monen PEVISA:n
ensimmäinen askel, jotta rodun kokonaistilannetta saadaan
kartoitettua tasapuolisemmin eri sukulinjoista ja mukaan saataisiin
kaikki jalostukseen käytettävät koirat. Nyt toki
vapaaehtoisuudella on päästy pitkälle ja moni ei-kasvattaja
koiransa tutkiikin ihan ilman velvoitteita.
PEVISA tekee rotujärjestön
suositukset ja kannusteohjelman merkityksettömäksi jatkossa?
Rotujärjestö voi edelleen tehdä
PEVISA:sta poikkeavia suosituksia ja en näe miksi kannusteohjelma ei
enää olisi merkityksellinen: myös niiden jalostuskäytön
ulkopuolella olevien koirien tutkiminen on edelleen tärkeää ja
tutkimusaktiivisuuden nostaminen lisää tietoa rodun
kokonaistilanteesta – jokaisella tutkitulla yksilöllä on
merkitystä.
Unohdetaanko KoiraNetissä
näkymättömät asiat jalostuksessa?
Toivottavasti kukaan ei jalosta vain
yhden ominaisuuden perusteella, oli se ominaisuus sitten
näyttelymenestys, nopeus tai terveystulokset. Kuten tähänkin asti,
ne KoiraNetissä näkymättömät asiat (kuten autoimmuuniongelmat ja
heikko hermorakenne) ja niiden huomiointi jalostuksessa ja niistä
kertominen ostajille, ovat ihan kasvattajan omantunnon varassa.
PEVISA tai pevisattomuus ei vaikuta niihin.
LTV on niin uusi asia, että siitä
ei tiedetä tarpeeksi ja joka paikassa ei edes tiedetä mikä se on? Ei
voida todistaa sen aiheuttavan ongelmia?
LTV ei ole mikään vuonna 2014
keksitty tai taivaasta pudonnut asia. Sen olemassaolo on tiedostettu
aiemminkin vaikka SKL ei ole sitä aiemmin virallisesti lausunut ja
lonkkakuvien sivulöydöksenä siitä on annettu mainintoja ainakin
2000-luvun alkupuolelta lähtien. Myös mm. OFA:n lonkkalausuntoihin
tulee merkintä LTV:stä, mikäli lonkkanäkymä on poikkeava.
Saksanpaimenkoirilla asiaa on
luultavasti tutkittu pisimpään ja ylipäätään kaikissa roduissa
näyttäisi siltä, että erityisesti LTV3 saattaa altistaa mm. takapään
heikkoudelle ja halvausoireille.
Whippetin ruumiinrakenne poikkeaa
muista roduista, joten meillä LTV ei välttämättä käyttäydy
samalla tavalla?
Whippetkin on koira vaikka se monen
koiran morfologiasta eroaakin – kuitenkin on hyvä tiedostaa, että
whippeteissä selkälinjan malli harvemmin indikoi mahdollisen
selkämuutoksen kanssa. [Ja jos se uniikki selkälinja altistaisi
selkäongelmille, niin olisiko ulkomuotoseikka säilyttämisen
arvoinen koirien hyvinvoinnin kustannuksella?]
Liian usein (viimeksi viime viikolla)
sitä kuulee nuorista, alle 6-vuotiaista whippeteistä, joilla on
merkittäviä selkäoireita joiden vuoksi omistaja joutuu miettimään
koiran elämän mielekkyyttä. Minusta ainakin kyseessä on koiran
hyvinvointiin ja elinikään mahdollisesti merkittävästi vaikuttava
seikka, johon tulisi kiinnittää huomiota ja tilannetta
jalostuskoirien keskuudessa tulisi kartoittaa enemmän ja sitä
kautta luonnollisesti saisimme lisää tietoa myös periytyvyydestä
ja työkaluja ongelman vastustamiseen. Kun kuvattuja on tarpeeksi,
niin jossain vaiheessa indeksienkin luominen lienee Kennelliiton
puolesta mahdollista.
Geenipooli saattaa kaventua, jos ei
saada erityisesti urosten omistajia motivoitumaan
terveystutkimuksista ja sitten käytetään vain niitä jo valmiiksi
tutkittuja?
Tähän voisi sanoa, että nykyisinkin
siellä sukutauluissa pyörii samoja koiria uudelleen ja uudelleen.
En tiedä miten tilanne voisi olla pahempi, jos ne tiheämmin
käytetyt olisivat laajemmin terveystutkittuja nykyisen tilanteen
sijaan, jossa monesti koirat ovat joko tutkimattomia tai niille on
tehty minimitutkimukset? Toki tulee myös kannustaa kasvattajia
koirien tasaiseen käyttöön, jotta yksittäiset yksilöt eivät
korostu populaatiossa liikaa, mutta näkisin ongelman olevan olemassa
ihan muista syistä ilman terveystutkimista koskevia rekisteröintirajoituksiakin.
PEVISA on raskas menettelytapa, joka
on tarkoitettu sairaille roduille?
Kuten jo aiemmin totesin, niin itse en
osaa nähdä PEVISA:a minään mörkönä. Kaikki rodut, joita meillä
on ollut, ovat joko jossain vaiheessa kuuluneet PEVISA:an tai
kuuluvat sinne edelleen. Rodulle tyypillisten sairauksien
terveystutkiminen on ollut itselle siis ihan ”normaali käytäntö”
jo ihan pienestä pitäen. Itse ihmettelin rotuun tullessa, että
miksi whippetillä ei ohjelmaa ole vaikka silloinkin tiedostettiin
kuitenkin silmien ja sydänten ongelmat. En tiedä voiko mikään
rotu keulia sillä, että rotutyypillisiä sairauksia ei olisi ja
niitä ei tarvitsisi kollektiivisesti vastustaa? Ja mitä
sukulinjojen eroihin tulee rodun sisällä, niin tähän sopii
toteamus: ”puhtaita linjoja ei ole kuin pesukoneessa”. PEVISA:ssa
on mm. aktiivisia metsästysrotuja kuten karjalankarhukoira ja
vinttikoiratyyppisistä roduista mainittakoon rhodesiankoira enkä
itse ainakaan pidä näitä rotuja erityisen sairaina.
Pevisattomuus tarkoittaa vain ettei
rotujärjestön jäsenistö ole asettanut tutkimuksia rekisteröinnin
ehdoksi ja ohjelmaan kuuluminen tarkoittaa vain, että jalostukseen
käytettävät koirat tulee tutkia. PEVISA:n olemassaolosta tai sen
puutteesta ei siis mielestäni voi tehdä johtopäätöksiä siitä
onko rotu kuinka sairas tai terve.
Ehdotettua PEVISA:a en itse pitäisi
raskaana, kun siinä ei ole kyse kuin tutkimusten tekemisestä –
olivat ne tulokset sitten mitä tahansa, niin jalostuskäyttö olisi
edelleen kasvattajan omassa harkinnassa. Erona nykyiseen
tutkimattomaan olisi, että tiedettäisiin aidosti mikä on tilanne
silmien, sydämen ja selän osalta.
Kohta tulee raja-arvot?
Tyypillisesti PEVISA:n seuranta-ajat
ovat 10-15 vuotta ja en näe syytä miksi niitä raja-arvoja
haluttaisiin asettaa ennen kuin tietoa on oikeasti useamman
sukupolven ajalta? Osa kasvattajista ehtii kasvattaa vain 2-3
sukupolvea 10 vuodessa, mikäli narttujen jalostuskäyttöä
odotetaan hieman vanhemmalle iälle ja näistä pentueista nuorimmat
eivät välttämättä yllä edes tutkimusikään tarkasteluaikana.
PEVISA:sta ei pääse koskaan eroon?
PEVISA ei ole rodulle mikään ikuinen
vankila, josta ei pääse vapautumaan millään. Jos jäsenistö
päättää, että PEVISA:a ei enää tarvita, koska tilanne on
huomattavasti parantunut tai seuranta-ajan jälkeen voidaan todeta,
että ongelmaa ei ole, niin rotujärjestö voi jäsenten niin
päättäessä myös poistua PEVISA:sta. Esimerkiksi
jämtlanninpystykorvat ja harmaat norjanhirvikoirat poistuivat
PEVISA:sta vuoden 2020 alusta alkaen.
Ulkomaillakaan ei tutkita?
Suomi on ollut kennelmaailmassa
perinteisesti pioneeri terveysasioissa ihan yleisen
jalostusstrategian osalta sekä monesti myös rotukohtaisesti. Kyllä
maailmalla saa edelleen tehdä tiukkaakin sisäsiitosta parittamalla
lähisukulaisia, mutta se on ollut Suomen Kennelliiton yleisten
rekisteröintiehtojen mukaan kiellettyä jo pitkään ja nyt
Kennelliitto on alkanut valvoa tuontikoirienkin sukusiitosprosenttia
jalostuskäyttöön liittyen. Onko tästä ollut jotain haittaa
Suomen populaatioille vaikka muualla noin saa edelleen toimia?
Miksi PEVISA:lla rajoittaminen onnistuu
muissa roduissa paljon rankemminkin, mutta whippeteillä jalostus
tulee mahdottomaksi tai liian vaikeaksi pelkällä
tutkimusvaatimuksella?
Ulkomaisten urosten jalostuskäyttö voi lisääntyä ja siitä tulee uhka kotimaiselle populaatiolle?
En itse osaa nähdä uhkana sitä, että
ulkomaisia uroksia käytettäisiin nykyistä enempää. Jos
ulkomaisten urosten jalostuskäyttö kasvaa kotimaisten koirien
tutkimusvaatimuksen vuoksi, niin miksi se tapahtuisi? Sen takia että
ei haluta käyttää tutkittuja koiria? Hinnalla tuota ei mielestäni
voi perustella, koska nartun vieminen ulkomaille astutettavaksi tai
sperman tilaaminen Suomeen ja siementäminen eivät ole ilmaisia
vaihtoehtoja nekään ja pääasiassa taitaisi kasvattajalle tulla
halvemmaksi maksaa ne kotimaisen uroksenkin terveystarkit.
Rodussa ei ole vakavia ongelmia, joita
olisi syytä vastustaa vaan mitattavat terveysongelmat ovat vain
satunnaisia?
Tästä voidaan olla montaa mieltä.
Aloitteessa on mainittu lukuja perusteina eri tutkimusvaatimuksille:
Silmät: ”Vuosina 2008-2019 silmien
osalta on suoritettu 1493 tutkimusta, joista 10,4 %:ssa (155 kpl) on
ollut jokin silmämuutos. Silmäsairaudet ovat whippeteillä pääosin
lieviä, mutta vakavissa muodoissaan ne heikentävät merkittävästi
koiran hyvinvointia. ”
Sydän: ”Vuosina 2006–2019
whippeteillä on tehty 1197 sydänkuuntelua, joista sivuääni on
ollut 12,2 %:ssa (146 kpl). Sydämen ultraäänitutkimuksesta on
tullut KoiraNettiin tallennettava virallinen terveystutkimus vuoden
2015 kesällä. Whippet-Harrastajat ry on tukenut sydämen
ultraäänitutkimuksia kannusterahaa maksamalla jo vuodesta 2012.
Vuosina 2015–2019 sydänultria on tehty 445 kpl ja näistä 71,5 %
ei ole osoittanut mitään sydänsairautta. Näin ollen 29,5 % on
saanut ultrasta joko tuloksen B (avoin) tai C (osoittaa
sydänsairautta) tutkittavien sairauksien MMVD, DCM, SAS ja/tai PS
osalta
…
Sydänultrassa sivuääniä on ollut 40
%:lla tutkituista. Sivuääniä ultrassa on kuulunut kaiken kaikkiaan
178 kpl ja näistä fysiologisiksi on osoittautunut 93 kpl. Vuosina
2015–2019 suoritetuissa pelkissä auskultaatiotutkimuksissa (yht.
314 kpl) sivuääni on löytynyt 13,4 %:lla (2015: 21,7 %, 2016: 16,3
%, 2017: 2,5 %, 2018: 4,3 %, 2019: 6,3 %). On siis huomionarvoista,
että kuuntelututkimusten yhteydessä kuultujen sivuäänten määrä
poikkeaa merkittävästi ultratutkimusten yhteydessä löytyneistä ”
Selkä: ”Whippet-Harrastajat ry on
tukenut whippetien selkäkuvauksia maksamalla kannusterahaa vuodesta
2016 alkaen. Vuosina 2014–2019 on vähintään LTV:n osalta kuvattu
yhteensä 274 whippetiä. Kuvatuista 62 %:lla on jonkinlainen
selkämuutos (LTV, VA ja/tai SP). LTV-tulosten jakauma: LTV0: 40 %,
LTV1: 43 %, LTV2: 5 %, LTV3: 6 %, LTV4: 6 %. VA-tulosten jakauma
(yht. 250 koiraa): VA0: 89 %, VA1: 10,5 %, VA2: 0,5 %, VA3 & VA4:
ei lainkaan. SP-tulosten jakauma (yht. 251 koiraa): SP0: 97 %, SP1: 2
%, SP2: 0,5 %, SP3: 0,5 %, SP4: ei lainkaan.
Oireiden takia kuvatut koirat saattavat
huonontaa vielä pienestä tutkimusmäärästä laskettua
selkätulosten jakaumaa, mutta tämä epätarkkuus huomioidenkin
selkämuutokset vaikuttavat olevan poikkeuksellisen yleisiä
whippeteillä. Nykytiedon mukaan noin joka kuudennella tutkitulla
whippetillä on vakavampiasteinen selkämuutos ja vain alle puolella
whippeteistä ei ole lainkaan selkämuutoksia. ”
Omasta mielestäni kyse on kuitenkin
ihan huomionarvoisista luvuista ja tilanteeseen olisi hyvä puuttua
ja koiria tutkia laajemmin. Tämä lienee se rajuimmin ihmisten mielipiteitä jakava asia.
Kasvattajia ei arvosteta?
En ymmärrä mistä tämä ajatus
kumpuaa. Aloitteen allekirjoittaneissa on pidempäänkin
kasvattaneita eikä vain tällaisia uudempia kuten minä. Eri mieltä
oleminen ei tarkoita etteikö toista voisi arvostaa, jos kokee
toisen arvostuksen arvoiseksi muilla mittareilla. Jos joku ei kannata
PEVISA:a, niin ei se ainakaan tarkoita ettenkö tosiaan voisi itse
tätä henkilöä tai tämän kasvatustyötä arvostaa.
Se, että kaikkia ei ole kontaktoitu
aloitteen alleirjoitusvaiheessa, ei myöskään ole merkki
arvostuksen puutteesta.
Nostaisin myös esiin sen, että
kasvattajathan eivät voi kasvattaa vain itselleen ja kasvattaja ei
millään voi kantaa kaikkea vastuuta ja huolta mahdollisista
sairaista kasvateista. Kukaan tuskin tahallaan kasvattaa sairaita
koiria, mutta kyllä sen kovimman vastuun tuntee koiran omistaja
vaikka kasvattaja kuinka olisi lompakko levällään ja ihan viime
kädessä se koira on se, joka mahdollisesti kärsii niistä
valinnoista. Kommentillani en tietenkään tarkoita, että
terveystutkiminen takaisi meille terveet koirat, mutta niillä
voidaan pyrkiä vaikuttamaan tilanteeseen.
Ihmisilläkin esiintyy rangan
epänormaaleja rakenteita tai muita sairauksia, joten miksi koirien vastaaviin tulisi puuttua?
Totta. Ihmisillä esiintyy muitakin
koirilla esiintyviä sairauksia ja näillä on jollain tapaa yhteinen
genetiikka ja tästä syystä koirien terveyttä tutkitaan
yliopistotasolla ja erilaisissa tutkimusohjelmissa, sillä usein
jokin koirilla löydetty geenivirhe voidaan paikantaa myös ihmisillä
ja sitä kautta voidaan parantaa ihmisten diagnostiikkaa. Nämä
sairaudet aiheuttavat ihmisilläkin usein epämukavuutta ja kipua ja
niin ne tekevät koirillakin. On myös hyvä muistaa, että ihmisiä
ei jalosteta (joku yritti tuossa 40-luvulla, mutta se ei hyvin
päättynyt), joten sikäli koiran ja ihmisen vertailu
jalostuskeskustelussa on hieman ontuvaa.
Liian tiukalla PEVISA:lla voi olla
negatiivisia vaikutuksia?
Toki liian tiukka PEVISA voi kääntyä
itseään vastaan, mutta miten ehdotettu raja-arvoton tutkimusvaade
jalostuskoirille olisi liian tiukka?
Aletaan tehtailla rekisteröimättömiä
whippetejä?
Nyt lähes kaikki whippetit
rekisteröidään (rekisteröimättömiä whippetin pentuja on
tori.fi:ssä tai Apulassa vain satunnaisesti) ja lähes kaikki
rekisteröidyt pentueet ovat kennelnimellisiä. En näe kovin suurena
riskinä sitä, että nyt yhtäkkiä joku kasvattaja alkaisi jättää
pennut rekisteröimättä? Kuka tai keitä nämä olisivat? Tai jos
joku sen tekee, niin eiköhän se olisi tehty ihan ilman PEVISA:akin
jossain pisteessä?
Whippetien hinnat nousevat?
En usko mihinkään kovin kummoiseen
hinnannousuun. Nytkään hinta ei juuri tunnu korreloivan tehtyjen
terveystutkimusten määrän tai laajuuden kanssa. Toki jokainen
kasvattaja määrittää hintatasonsa itse.
Nyt tutkitaan jo ihan tarpeeksi?
Vapaaehtoisesti joko oman
valveutuneisuuden, rotujärjestön kannusteohjelman ja/tai
kasvattajan kannustuksen vuoksi tutkittujen ”vain” harraste- ja
kotikoirien lisäksi PEVISA:lla saataisiin tutkittua suomalaisista
jalostuskoirista 100 % ja jalostukseen käytettävillä koirilla
olisi ajantasaiset terveystutkimukset. Esimerkiksi yli 2 vuotta
sitten tehty ultra ei kerro sydämen nykytilanteesta mitään, sillä
whippeteissäkin on koiria, jotka ovat nopealla tahdilla kehittäneet
merkittäviä sydänmuutoksia. Jalostuskoirat tutkimalla saataisiin
myös laajempaa tietoa koko populaatiosta, nyt jotkin sukulinjat
korostuvat tutkittujen joukossa ja toisten linjojen edustajia on
tutkittu hyvin vähän.
Usein kuulee myös puhetta siitä, että
ultra- ja selkätulokset olisivat vääristyneitä sen vuoksi, että
niin paljon oireilevia koiria tutkitaan vaikka asia ei näin
välttämättä ole, esimerkkinä mainitsen ihan itseni ja oman
LTV3-koirani – tulos tuli täytenä yllätyksenä, koska koira
kuvattiin samoilla unilla jalan kontrolliröntgenin kanssa. En siis
missään tapauksessa tuolloin odottanut koirallani olevan suurta
nikama-anomaliaa. Jalostuskoirien tutkiminen poistaisi tätä
vääristymää, sillä toivottavasti jokainen jalostuskäyttöön
suunniteltu koira on kaikin puolin oireeton.
Vapaaehtoisuudella ollaan päästy jo
pitkälle, onko kaikki vapaaehtoisuuden toimet käytetty?
Totta, vapaaehtoisuudella tosiaan on
saatu tutkimusmäärät ihan mukavalle tasolle. Kuitenkin haluaisin
kysyä, että mikä olisi hyväksyttävä tai tavoiteltava aikataulu
odotella, että kaikki jalostukseen käytetyt koirat tutkittaisiin?
Ultrista on maksettu sydänkannustetta jo likemmäs 10 vuotta ja sitä
rotujärjestö on suosittanut sitä jalostustutkimukseksi monta
vuotta (ja ainoaksi sydäntutkimukseksi pian pari vuotta) ja silti
osa kokee, että ultran antama informaatio ei ole merkittävää.
Rotujärjestön vapaaehtoisiin toimiin
perustuvat menettelyt ovat lähinnä valistus (mm. luennot),
kannustaminen (kannusteraha) ja jalostussuositukset ja pentupalsta.
Pentupalstaa koskien osa jäsenistöstä haluaa enemmän rajoituksia,
osa haluaa vähemmän rajoituksia tai ei rajoituksia lainkaan. Ja
aina kun palstan säännöistä äänestetään, se nostaa
jonkinlaisen myrskyn – ison tai pienen. Ikinä ei voi miellyttää
kaikkia ja jos palstan sääntöjä tiukennetaan liikaa ilman
rekisteröinnin rajaamista, jolloin on aidosti samat säännöt
kaikilla, niin siirtyykö osa kasvattajista vain ilmoittamaan
pennuista muualla? PEVISA-keskustelu ei ole sama asia kuin
pentupalstakeskustelu ja itse en ainakaan kannata PEVISA:aan menoa
vain siitä syystä, että pentupalsta alkaisi mahdollisesti toimia
paremmin vaan se pentupalstan toimivuus voisi olla ennemminkin
PEVISA:n sivutuote.
Oli äänestystulos PEVISA-asiassa mikä
tahansa, niin toivottavasti tämä avaa aktiivisemman keskustelun
sille, että mitä nämä vapaaehtoiset, erityisesti jalostuskoirien
tutkimusaktiivisuutta nostavat toimenpiteet voisivat olla? Ei tätä
keskustelua käydä toisten kasvattajien ja harrastajien kiusaksi
vaan kyllä kaikki (toivottavasti) ajattelevat rodun parasta.
Pelko kaiken taustalla?
Yksi PEVISA:n vastustamisen syy lienee
ihan vain pelko. Mitä jos se oma koira ei ole täydellinen? Mitä
jos haaveyhdistelmän molemmilla osapuolilla on normaalista
poikkeavat terveystulokset? Mitä muut ajattelevat, jos oma koirani
tai kasvattini ei olekaan priima?
Näihin voisi sanoa, että kenen koira
nyt on täydellinen? Eiköhän kaikissa koirissa ole vikoja, toisissa
enemmän ja toisissa vähemmän? On vähemmän pelottavaa todeta,
että onpa se koira hidas tai että onpa sillä huono kaulankiinnitys
ja löysät ranteet kuin että koiralla on LTV4? Tieto ei minun
mielestäni lisää tuskaa vaan tietoa. Mitä enemmän koiristaan
tietää, sitä laajemmin asioita on mahdollista ottaa huomioon. Jos
tutkittu tieto vaikuttaisi siihen omaan päätökseen käyttää
koiraa tai olla käyttämättä sitä tai toteuttaa jokin yhdistelmä
tai olla toteuttamatta sitä, niin miksi tietämättömyys olisi
parempi valinta?
Miksi olen sitä mieltä, että PEVISA
olisi hyvä asia?
Itse olen sitä mieltä, että PEVISA
on tehokas keino saada verrattain lyhyessä ajassa huomattavasti
lisää tietoa eri sairauksien ja selkämuutosten perinnöllisyydestä.
10-15 vuoden aikana tosiaan saataisiin kuvattua useampi sukupolvi ja
en tiedä miksi vapaaehtoinen tutkimusaktiivisuus kärsisi
PEVISA:sta? Kuten olen yllä todennut useampaan kertaan, niin
PEVISA:n avulla saataisiin myös laajemmin tietoa koko populaatiota
koskien eikä voida myöskään vedota siihen, että ”kasvattajan x
tutkimusaktiivisuus vääristää tilastoja, koska siellä linjoissa
on sitä, tätä ja tuota” tai sairaiden tai oireilevien koirien
tutkimisen olevan syy tutkimustulosten jakaumaan.
PEVISA:n kannattamisen motiiveiksi on
epäilty myös pelkästään rotuyhdistyksen pentupalstan ongelmia.
Palsta on koettu pitkään hankalaksi kasvattajien taholta, mutta
ratkaisua tähän ei toistaiseksi ole löytynyt. Itse ainakaan en
äänestä PEVISA:n puolesta pentupalstan takia, mutta näen että
tässä sivussa on mahdollisuus korjata myös palstan ongelmia, kun
kaikki yhdistelmät olisi lähtökohtaisesti samoilla säännöillä
tutkittu.
Näen myös PEVISA:n tarjoavan
mahdollisuuden avoimuuden lisäämiseen. Kun kaikki tutkitaan ja
joudutaan huomaamaan, että niitä ei-priimoja tuloksia pukkaa myös
niistä omista tai kaverin linjoista, niin ehkä myös tietynlainen
mahdollisesti koettu häpeä ”huonoista” tutkimustuloksista
laimenee? Tai jos on painostusta jonkin tahon puolesta olla
julkistamatta epävirallisia tuloksia tai olemaan tutkimatta
epävirallisesti tutkittuja virallisesti tai olemaan julkistamatta
epävirallisia tuloksia, niin ehkä PEVISA luo rohkeutta olla
välittämättä tästä painostuksesta?
En totta puhuen itse näe syytä olla
äänestämättä PEVISA:n puolesta. Miksi whippeteillä PEVISA olisi
eri asia kuin muilla ja miksi se ei meidän rodussamme toimisi? Mitä
huonoa siitä seuraisi? Mikä rotu tai rodun terveys on tuhoutunut
tai huonontunut PEVISA:n seurauksena?
PEVISA:n taustalla on aito huoli
rodusta ja halu vähentää koirien ja omistajien kärsimystä ja
edistää rodun terveyttä– jonkun mielestä keino on väärä,
mutta tästä jokainen pääsee tosiaan ilmaisemaan sen mielipiteensä
tulevassa syyskokouksessa. En väitä, että esittämäni mielipiteet
olisivat absoluuttisia totuuksia, ne ovat vain minun mielipiteitäni
ja niiden kanssa saa vapaasti olla samaa mieltä tai eri mieltä tai
olla välittämättä koko PEVISA:sta ja siihen liittyvästä
keskustelusta ollenkaan. Ajatteluani saa myös vapaasti haastaa,
usein eri mieltä olevien kanssa keskustellessa saa itsekin jotain
uutta näkökulmaa. Kuitenkin hedelmälliseen keskusteluun vaaditaan
sitä, että toisen ajatuksia ja puheita ei lueta kuin piru raamattua
ja koeteta etsiä sieltä jatkuvasti jotain mihin voisi tarttua ja
kääntää sanojaa vastaan: taustalla täytyy olla siis aito halu
siihen yhteistyöhön ja halu ymmärtää toisen ajattelutapaa.
Jos PEVISA ei mene läpi, niin olenko
pettynyt kun on nähty niin paljon turhaa vaivaa? En näe tätä
turhaksi vaivaksi, koska uskon (tai ainakin haluan uskoa), että
tämän seurauksena terveysasiat tiedostetaan entistä paremmin myös
pennunostajien taholta ja toivottavasti keskustelu
tutkimusaktiivisuuden nostamisesta jatkuu.
Haluaisin nostaa esiin, että koiran ja
sen hyvinvoinnin tulisi olla keskustelun keskiössä – ei
pelkästään kasvattajan ja tämän vision. Itse näen asian niin,
että kasvattaja on enemmän koiria ja rotua varten kuin päinvastoin.
Uskoisin, että kasvattajien yhteinen päämäärä on rodun
kehittäminen ja pitäminen elinvoimaisena ja tähän kyllä tullaan
tarvitsemaan yhteistyötä oli PEVISA-äänestyksen tulos mikä
tahansa.
