Taas tuntuvat terveystutkimukset ja erityisesti selkäkuvaukset
menevät rodun piirissä tunteisiin ja siitä tämä kirjoitus nyt
sai sitten alkunsa. Kaikenlaista sitä kohtuullisen tyynenä jaksaa
ottaa vastaan ja useampia liikanimiäkin pikkutytöttelyn lisäksi on
tullut kuultua ja enemmän ja vähemmän epäsuoria viittauksia
itseeni on tullut nähtyä sekä julkisessa että ei-niin-julkisessa
keskustelussa, mutta itseni sanomista valehtelijaksi ja tilastojen
vääristelijäksi en siedä.
Vuosien varrella
kokoamieni tilastojen aineisto on poimittu KoiraNetistä ja sieltä
tosiaan jokainen voi käydä poimimassa ihan samanlaiset luvut (en
toki väitä etteikö tilastoinnissa olisi mahdollisuutta
näppäilyvirheille tms, ihminen se minäkin olen). Se, miten olen
tilastoja esittänyt vuodesta 2014 lähtien, tuntuu nyt nousseen myös
puheenaiheeksi. Aiempina vuosinahan minulla oli tapana julkaista vain
excel-taulukkoja, joissa oli nähtävissä tutkittujen
kokonaiskappalemäärä, jakautuminen eri lausuntojen kesken ja vielä
prosentit eriteltynä, mutta sain niistä palautetta että
excelmuotoisena luettavuus on vaikeaa. Tästä syystä kokeilin
sitten visuaalisesti miellyttävämpää muotoa, eli erilaisia
taulukoita ja diagrammeja (pylväät, ympyrät jne), mutta näköjään
teit niin tai näin, niin homma on aina jonkun mielestä väärinpäin.
Toki tilastoja
voidaan tarkastella vuositasolla ja yksittäisinä lausuntoina,
jolloin kuvauslukumäärien ollessa verrattain pieniä, myös
vakavampien lausuntojen osuus on kappalemäärältään alhainen.
Mitä tahansa tilastoa tulkitessa on kuitenkin (ainakin omasta
mielestä) tärkeää hahmottaa mikä on kokonaismäärä ja miten
tulos jakautuu. Esimerkiksi kappalemääränä 2 kpl voi toki tuntua
paljon positiivisemmalta kuin 20 %, jos kokonaismäärä on 10 kpl.
Miksi olen luopunut vuosikohtaisen tilastoinnin julkistamisesta?
Koska vuosittain tutkimusmäärät ovat kohtuullisen pieniä, niin en
tiedä mitä lisäarvoa se toisi, toki joku toinen kokee asian
toisin. Itse olen kuitenkin päätynyt ilmaisemaan tilastot
kokonaismääränä, koska tällöin otanta on suurempi ja mielestäni
luotettavampi – toki vieläkin whippetien selkäkuvausmäärät
ovat kohtuullisen alhaisia populaatiotasolla ja sanonkin, että mitä
enemmän kuvataan tulevaisuudessa niin sitä enemmän tietoa saadaan.
Omissa taulukoissa on luettavissa kappalemäärä ja prosentit,
kumpia nyt haluaa katsoa. Enkä nyt tällä sano, että itsellä
olisi yksinoikeus tehdä tilastointia – mukavaa että muutkin ovat
innostuneet ja kiinnostuneet aiheesta!
Asiaan liittyen:
rodun parissa keskustelu tuntuu nyt kärjistyneen erilaisiin
vastakkaisasetteluihin ja omasta mielestä on melko ikävää, koska
keskustelu tuntuu tyrehtyvän heti alkuunsa ja että osa kokee että
vain tietynlaisilla ihmisillä on oikeus sanoa mielipiteensä ääneen.
Joku on liian nuori, omistanut koiria liian vähän aikaa,
harrastanut liian vähän aikaa, ei kasvata, kasvattanut liian vähän
aikaa, kasvattanut lukumäärältään liian vähän tai sitten
yksinkertaisesti se mielipide on väärä ja niin edelleen. Olisi hyvä miettiä myös,
että jos keskustelua käydään vain kasvattajien kesken, niin
unohtuuko silloin että harrastajat ovat niitä, jotka koiria
omistavat? Harvempi kasvattaja pystyy pitämään kotonaan kaiken
mitä kasvattaa. Keskustelu muodostuu myös kohtuullisen hankalaksi,
jos Facessa poistetaan kavereista ja vinkeimmissä tapauksissa
varmuuden vuoksi myös estetään ja silti niitä henkilöön
kohdistuvia mielipiteitä ilmaistaan omalla seinällä.
Jokaisella meistä
on omat kognitiiviset vinoumamme, halusimme tai emme, ja tämä
vaikuttaa ajatteluun ja mielipiteisiin ja myös tilanne jossa niitä
vinoumia ei tunnista, on kognitiviinen vääristymä itsessään ja
tästä syystä itse ainakin aika ajoin pyrin tarkastelemaan
ajattelun tätäkin puolta. Itse toki myös olen kasvattamisen
alkutaipaleella ja tämän(kin) vuoksi vuorovaikutan säännöllisesti
itseäni pidempään harrastaneiden ja kasvattaneiden kanssa sekä
omassa rodussa ja sen ulkopuolella. En siis todellakaan perusta
ajatteluani vain statistiikalle vaikka tällaistakin on väitetty.
Kaikkien keskustelukumppanien kanssa en todellakaan ole asiasta samaa
mieltä, mutta keskustelut ovat silti antoisia kun ei sorruta
tarpeettomiin henkilökohtaisuuksiin menemisiin tai muihin
argumentaatiovirheisiin vaan puhutaan asiasta asiana ja pysytään
asiallisina. Aika usein sitä oppii toiselta osapuolelta jotain tai
oivaltaa jonkun uuden näkökulman vaikka ei mieltään varsinaisesti
muuttaisikaan. En itse siis todellakaan väitä olevani omien
mielipiteideni kanssa absoluuttisen oikeassa, varsinkaan jos kyseessä
on puhtaasti mielipiteeseen pohjautuva seikka.
Loppuun voisi vaikka
todeta, että en tällä(kään) kirjoituksella pyri loukkaamaan
ketään ja parempaa alkavaa syksyä kaikille - vaihdetaan ihmeessä
ajatuksia kun tavataan!
