Jokunen aika sitten Whippet-Harrastajat ry toi esiin jäsenaloitteen, jossa pyydettiin rotujärjestöä järjestämään PEVISA-äänestys syyskokouksessa 2020. Aloitteen allekirjoitti 66 WH:n jäsentä ja PEVISA:lle esitettiin kahta vaihtoehtoa:
- 1. sydänauskultaatio, silmäpeilaus ja selkäkuvaus (LTV + VA)
- 2. sydänultra, silmäpeilaus ja selkäkuvaus (LTV + VA).
- Auskultaatio ja silmäpeilaus olisivat voimassa 12 kk ja poikkeava auskultaatio tulisi ultrata.
- Sydänultra olisi voimassa 24 kk.
- PEVISA:an ei ole esitetty raja-arvoja, eli jalostukseen käytettävät koirat tulisi tutkia, mutta rekisteröintiä ei rajattaisi tuloksen perusteella.
- Ulkomaisilta uroksilta ei terveystutkimuksia vaadittaisi.
- Mikäli jäsenistö katsoisi PEVISA:n tarpeelliseksi, se tulisi voimaan aikaisintaan vuoden 2022 alusta lähtien.
Aloitteen kokonaisuudessaan perusteluineen voi lukea tästä linkistä. Jos linkki ei toimi, kokeile Whippet-Harrastajien tiedotussivun kautta aloitelinkin klikkaamista.
Aloite on poikinut runsasta keskustelua sekä rotujärjestön Facebookissa että ihmisten yksityisillä sometileillä ja toki myös yksityisviestit ovat lentäneet suuntaan ja toiseen ja puhelin on soinut hyvin monella aktiiviharrastajalla ja kasvattajalla ahkeraan. Mielipiteitä on vaihdettu sopuistasti ja vähemmän sopuisasti, mutta tämä tuntuu olevan tyypillistä rodussa kuin rodussa silloin kun PEVISA:sta keskustellaan.
Otanpa aiheeseen kantaa täällä bloginkin puolella ja vähän palastelen esitettyjä mielipiteitä. Tästä tulee pitkä kirjoitus, jos et kaikkea jaksa lukea, niin hyppää suoraan loppuun sen sijaan että skippaisit koko tekstin. Itse en osaa nähdä PEVISA:a kovinkaan suurena mörkönä ja sitä kannatan ja aloitteenkin allekirjoitin, mutta tämä ei liene kenellekään yllätys.
Pitää heti alkuun selventää, että en taaskaan pyri loukkaamaan ketään vaan kunhan pohdiskelen ja tämä teksti ei ole mikään aloitteen allekirjoittaneiden kannanotto vaan ihan oma henkilökohtainen mielipiteeni. Ylipäätään ei ole olemassa mitään allekirjoittaneiden yhteistä mielipidettä vaan jokainen on allekirjoittanut aloitteen ihan omista lähtökohdistaan. Yhteistä tuolle joukolle kuitenkin on se, että nämä allekirjoittaneet harrastajat ja kasvattajat näkevät PEVISA:n tarpeelliseksi, perustelut varmasti vaihtelevat hieman henkilöstä riippuen.
Mikä ihme on PEVISA?
Ennen kuin siirryn tekstissä eteenpäin, on syytä selventää kaikille lukijoille mitä PEVISA oikein tarkoittaa. Lyhykäisyydessään PEVISA tarkoittaa perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaa, jolla asetetaan rekisteröintirajoituksia Suomen Kennelliittoon rekisteröitäville pentueille. Ohjelmaan hakeutumisesta tai ohjelmasta poistumisesta päättää aina rotujärjestön jäsenistö ja äänestys tapahtuu yleiskokouksessa.
Ote Kennelliiton PEVISA-säännöstä:
”Perinnölliset viat ja sairaudet ovat osittain tai kokonaan koiran perimän säätelemiä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat heikentävästi koiran hyvinvointiin, suorituskykyyn tai jalostuskelpoisuuteen.
Vapaaehtoisuuteen perustuva perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustaminen koskee kaikkia rotuja. Jos vapaaehtoisella vastustamisella ei päästä toivottuun tulokseen, on Suomen Kennelliitolla (jäljempänä Kennelliitto) perinnöllisille vioille ja sairauksille vastustamisohjelma (PEVISA).
PEVISA-ohjelman tavoitteena on:
1. ennaltaehkäistä tai vähentää sellaisten perinnöllisten vikojen ja sairauksien leviämistä rodussa, jotka:
alentavat koiran elinkykyä tai –toimintoja
aiheuttavat koiran elämänlaadun huonontumisen
vähentävät koiran jalostuskelpoisuutta
2. turvata rodun geneettinen monimuotoisuus, jotta saataisiin rajoitettua haitallisten geenien leviäminen ja tuettua rodun kestävää kehitystä. PEVISA-ohjelmassa asetetaan jalostukseen liittyviä lisäehtoja pentueen rekisteröinnille.
PEVISA-ohjelmassa asetetaan jalostukseen liittyviä lisäehtoja pentueen rekisteröinnille. ”
PEVISA-säännön lisäksi kannattaa tutustua myös PEVISA-ohjeeseen. Halutessaan voi myös tutustua tällähetkellä voimassaoleviin rotukohtaisiin erityisehtoihin, jolloin on mahdollista saada parempi kuva PEVISA-roduista ja erilaisista ohjelmista ja niihin liittyvistä rajoitteista.
Voiko äänestyksen edes järjestää esityksen pohjalta ja muut muotoseikat
Tämä on herättänyt runsaasti keskustelua. Eli voiko äänestyksen järjestää vai onko se jonkin säännön tai ohjeen vastainen?
Aloite ja mahdollinen PEVISA-äänestys on ristiriidassa juuri hyväksytyn JTO:n vuosille 2021-2025 kanssa?
Pevisa-säännössä todetaan "Rodulla, joka anoo PEVISA-ohjelmaa, tulee olla voimassaoleva Jalostuksen tavoiteohjelma (JTO), joka sisältää perusteet PEVISA-ohjelman vahvistamiselle" ja nämä perusteet (kuvaus sairaudesta, esiintyvyys, vaikutus koiran elämään jne) voi lukea SKL:n JTO:n mallirungosta kohdasta "PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet ja viat". Vaaditut perusteet esitetään whippetien JTO:ssa luvuissa 4.3.2.1-3 (sydänsairaudet, silmäsairaudet, selkäsairaudet).
Hyväksytyssä JTO:ssa tosiaan on "Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta"-osiossa lause: "Rotujärjestön ja sen jäsenistön näkemyksen mukaan rodussa ei toistaiseksi ilmene tarvetta rekisteröintirajoituksiin PEVISA-ohjelmaan liittymällä", mutta samassa osiossa todetaan toimintasuunnitelmassa: "Jalostukseen käytettävien koirien ja yhdistelmien ominaisuuksien suositusten tarkastelu sekä päivittäminen tarvittaessa". Nyt kyseessä on 66 jäsenen (sisältää harrastajia ja kasvattajia) laatima aloite, jossa on selkeät pevisa-äänestyssäännön mukaiset ehdotukset pevisa-ohjelmalle, eli nyt sitten yleiskokous äänestää jäsenistön kannasta.
Toki voidaan olla sitä mieltä, että em. seikat ovat tulkintakysymyksiä, mutta SKL:n JTO-ohjeessa kuitenkin todetaan sivulla 3: "Haluttaessa JTO voidaan myös päivittää aiemmin kuin viiden vuoden välein", joten mahdollinen pevisaan liittyminen ei ole ristiriidassa SKL:n JTO:n laatimista koskevan ohjeistuksen kanssa.
Miksi hallitus on avustanut aloitteen kanssa?
Kyseessä ei ole ollut itse sisältöön puuttuminen vaan aloitteen saaminen teknisesti oikeanlaiseksi, jotta Kennelliitto voi PEVISA:n hyväksyä, mikäli se menee läpi äänestyksessä. Kennelliiton PEVISA-ohjeessa sanotaan: ”Rodun PEVISA-ohjelmaa käsittelevän rotujärjestön ja rotua harrastavan yhdistyksen yleiskokouksen kokouskutsussa tulee Suomen Kennelliton valtuuston 30.11.2008 hyväksymän PEVISA-säännön mukaisesti kirjata sanatarkasti päätettäväksi esitettävä rotukohtainen PEVISA-ohjelma ”.
Miksi esityksestä on vastannut vain pieni joukko eikä kaikkia jäseniä ole kuultu?
Kyseessä on 66 yksittäisen jäsenen aloite. Aloitteella ei ole tekemistä yhdistyksen tai sen toimikuntien kanssa. Toimikunnissa olevat ja mukaan tulleet jäsenet ovat "ihan omia itsejään", eli eivät yhdistyksen edustajia. Hallituksen edustajien allekirjoituksia ei mukaan edes haluttu, jotta ei syntyisi mahdollisia eturistiriitoja tai jääviystilanteita. [Tähän väliin voin todeta, että itse en ole ollut yhdistyksen toiminnoissa mukana vuoteen ajanpuutteen vuoksi, eli minun kauttani tämä ei ainakaan yhdistykseen liity].
Ei voida olettaa, että yksittäiset henkilöt ottaisivat kaikkiin jäseniin yhteyttä ennen kuin tekevät rotujärjestölle aloitteita. Ja yleensä yhteisiä aloitteita ja esityksiä tekevät samanmieliset ja toisiinsa jollain tavalla kytköksissä olevat henkilöt, joilla on sama päämäärä. Jos jotakuta ei ole mukaan pyydetty, niin kyseessä ei ole ollut automaattisesti oletus, että tämä henkilö tai kasvattaja olisi aloitetta vastaan. Taustalla ei ole mitään suhmurointia tai sen kummempaa salamyhkäisyyttä ja aloite pyrittiin saamaan julkisuuteen mahdollisimman pian.
Nyt kun aloite on kaikkien nähtävillä hyvissä ajoin ennen yleiskokousta, niin jäsenillä on mahdollisuus esittää mielipiteitään ja perustelujaan asiasta, toivottavasti tämä sujuisi pääosin hyvässä hengessä menemättä henkilökohtaisuuksiin ja jalostuspäätöksiä/rotuyhdistyksen suosituksia koskevalle keskustelulle on perinteisesti varattu tilaa myös yleiskokouksessa ja en usko tämänkään kerran olevan poikkeus.
PEVISA:a koskevia huolenaiheita ja mitä ajattelen niistä
Raja-arvottomuus on tutkimista tutkimisen ilosta ja sen takia PEVISA:lla ei olisi oikeasti merkitystä?
Raja-arvottomuus on monen PEVISA:n ensimmäinen askel, jotta rodun kokonaistilannetta saadaan kartoitettua tasapuolisemmin eri sukulinjoista ja mukaan saataisiin kaikki jalostukseen käytettävät koirat. Nyt toki vapaaehtoisuudella on päästy pitkälle ja moni ei-kasvattaja koiransa tutkiikin ihan ilman velvoitteita.
PEVISA tekee rotujärjestön suositukset ja kannusteohjelman merkityksettömäksi jatkossa?
Rotujärjestö voi edelleen tehdä PEVISA:sta poikkeavia suosituksia ja en näe miksi kannusteohjelma ei enää olisi merkityksellinen: myös niiden jalostuskäytön ulkopuolella olevien koirien tutkiminen on edelleen tärkeää ja tutkimusaktiivisuuden nostaminen lisää tietoa rodun kokonaistilanteesta – jokaisella tutkitulla yksilöllä on merkitystä.
Unohdetaanko KoiraNetissä näkymättömät asiat jalostuksessa?
Toivottavasti kukaan ei jalosta vain yhden ominaisuuden perusteella, oli se ominaisuus sitten näyttelymenestys, nopeus tai terveystulokset. Kuten tähänkin asti, ne KoiraNetissä näkymättömät asiat (kuten autoimmuuniongelmat ja heikko hermorakenne) ja niiden huomiointi jalostuksessa ja niistä kertominen ostajille, ovat ihan kasvattajan omantunnon varassa. PEVISA tai pevisattomuus ei vaikuta niihin.
LTV on niin uusi asia, että siitä ei tiedetä tarpeeksi ja joka paikassa ei edes tiedetä mikä se on? Ei voida todistaa sen aiheuttavan ongelmia?
LTV ei ole mikään vuonna 2014 keksitty tai taivaasta pudonnut asia. Sen olemassaolo on tiedostettu aiemminkin vaikka SKL ei ole sitä aiemmin virallisesti lausunut ja lonkkakuvien sivulöydöksenä siitä on annettu mainintoja ainakin 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Myös mm. OFA:n lonkkalausuntoihin tulee merkintä LTV:stä, mikäli lonkkanäkymä on poikkeava.
Saksanpaimenkoirilla asiaa on luultavasti tutkittu pisimpään ja ylipäätään kaikissa roduissa näyttäisi siltä, että erityisesti LTV3 saattaa altistaa mm. takapään heikkoudelle ja halvausoireille.
Whippetin ruumiinrakenne poikkeaa muista roduista, joten meillä LTV ei välttämättä käyttäydy samalla tavalla?
Whippetkin on koira vaikka se monen koiran morfologiasta eroaakin – kuitenkin on hyvä tiedostaa, että whippeteissä selkälinjan malli harvemmin indikoi mahdollisen selkämuutoksen kanssa. [Ja jos se uniikki selkälinja altistaisi selkäongelmille, niin olisiko ulkomuotoseikka säilyttämisen arvoinen koirien hyvinvoinnin kustannuksella?]
Liian usein (viimeksi viime viikolla) sitä kuulee nuorista, alle 6-vuotiaista whippeteistä, joilla on merkittäviä selkäoireita joiden vuoksi omistaja joutuu miettimään koiran elämän mielekkyyttä. Minusta ainakin kyseessä on koiran hyvinvointiin ja elinikään mahdollisesti merkittävästi vaikuttava seikka, johon tulisi kiinnittää huomiota ja tilannetta jalostuskoirien keskuudessa tulisi kartoittaa enemmän ja sitä kautta luonnollisesti saisimme lisää tietoa myös periytyvyydestä ja työkaluja ongelman vastustamiseen. Kun kuvattuja on tarpeeksi, niin jossain vaiheessa indeksienkin luominen lienee Kennelliiton puolesta mahdollista.
Geenipooli saattaa kaventua, jos ei saada erityisesti urosten omistajia motivoitumaan terveystutkimuksista ja sitten käytetään vain niitä jo valmiiksi tutkittuja?
Tähän voisi sanoa, että nykyisinkin siellä sukutauluissa pyörii samoja koiria uudelleen ja uudelleen. En tiedä miten tilanne voisi olla pahempi, jos ne tiheämmin käytetyt olisivat laajemmin terveystutkittuja nykyisen tilanteen sijaan, jossa monesti koirat ovat joko tutkimattomia tai niille on tehty minimitutkimukset? Toki tulee myös kannustaa kasvattajia koirien tasaiseen käyttöön, jotta yksittäiset yksilöt eivät korostu populaatiossa liikaa, mutta näkisin ongelman olevan olemassa ihan muista syistä ilman terveystutkimista koskevia rekisteröintirajoituksiakin.
PEVISA on raskas menettelytapa, joka on tarkoitettu sairaille roduille?
Kuten jo aiemmin totesin, niin itse en osaa nähdä PEVISA:a minään mörkönä. Kaikki rodut, joita meillä on ollut, ovat joko jossain vaiheessa kuuluneet PEVISA:an tai kuuluvat sinne edelleen. Rodulle tyypillisten sairauksien terveystutkiminen on ollut itselle siis ihan ”normaali käytäntö” jo ihan pienestä pitäen. Itse ihmettelin rotuun tullessa, että miksi whippetillä ei ohjelmaa ole vaikka silloinkin tiedostettiin kuitenkin silmien ja sydänten ongelmat. En tiedä voiko mikään rotu keulia sillä, että rotutyypillisiä sairauksia ei olisi ja niitä ei tarvitsisi kollektiivisesti vastustaa? Ja mitä sukulinjojen eroihin tulee rodun sisällä, niin tähän sopii toteamus: ”puhtaita linjoja ei ole kuin pesukoneessa”. PEVISA:ssa on mm. aktiivisia metsästysrotuja kuten karjalankarhukoira ja vinttikoiratyyppisistä roduista mainittakoon rhodesiankoira enkä itse ainakaan pidä näitä rotuja erityisen sairaina.
Pevisattomuus tarkoittaa vain ettei rotujärjestön jäsenistö ole asettanut tutkimuksia rekisteröinnin ehdoksi ja ohjelmaan kuuluminen tarkoittaa vain, että jalostukseen käytettävät koirat tulee tutkia. PEVISA:n olemassaolosta tai sen puutteesta ei siis mielestäni voi tehdä johtopäätöksiä siitä onko rotu kuinka sairas tai terve.
Ehdotettua PEVISA:a en itse pitäisi raskaana, kun siinä ei ole kyse kuin tutkimusten tekemisestä – olivat ne tulokset sitten mitä tahansa, niin jalostuskäyttö olisi edelleen kasvattajan omassa harkinnassa. Erona nykyiseen tutkimattomaan olisi, että tiedettäisiin aidosti mikä on tilanne silmien, sydämen ja selän osalta.
Kohta tulee raja-arvot?
Tyypillisesti PEVISA:n seuranta-ajat ovat 10-15 vuotta ja en näe syytä miksi niitä raja-arvoja haluttaisiin asettaa ennen kuin tietoa on oikeasti useamman sukupolven ajalta? Osa kasvattajista ehtii kasvattaa vain 2-3 sukupolvea 10 vuodessa, mikäli narttujen jalostuskäyttöä odotetaan hieman vanhemmalle iälle ja näistä pentueista nuorimmat eivät välttämättä yllä edes tutkimusikään tarkasteluaikana.
PEVISA:sta ei pääse koskaan eroon?
PEVISA ei ole rodulle mikään ikuinen vankila, josta ei pääse vapautumaan millään. Jos jäsenistö päättää, että PEVISA:a ei enää tarvita, koska tilanne on huomattavasti parantunut tai seuranta-ajan jälkeen voidaan todeta, että ongelmaa ei ole, niin rotujärjestö voi jäsenten niin päättäessä myös poistua PEVISA:sta. Esimerkiksi jämtlanninpystykorvat ja harmaat norjanhirvikoirat poistuivat PEVISA:sta vuoden 2020 alusta alkaen.
Ulkomaillakaan ei tutkita?
Suomi on ollut kennelmaailmassa perinteisesti pioneeri terveysasioissa ihan yleisen jalostusstrategian osalta sekä monesti myös rotukohtaisesti. Kyllä maailmalla saa edelleen tehdä tiukkaakin sisäsiitosta parittamalla lähisukulaisia, mutta se on ollut Suomen Kennelliiton yleisten rekisteröintiehtojen mukaan kiellettyä jo pitkään ja nyt Kennelliitto on alkanut valvoa tuontikoirienkin sukusiitosprosenttia jalostuskäyttöön liittyen. Onko tästä ollut jotain haittaa Suomen populaatioille vaikka muualla noin saa edelleen toimia?
Miksi PEVISA:lla rajoittaminen onnistuu muissa roduissa paljon rankemminkin, mutta whippeteillä jalostus tulee mahdottomaksi tai liian vaikeaksi pelkällä tutkimusvaatimuksella?
Ulkomaisten urosten jalostuskäyttö voi lisääntyä ja siitä tulee uhka kotimaiselle populaatiolle?
En itse osaa nähdä uhkana sitä, että ulkomaisia uroksia käytettäisiin nykyistä enempää. Jos ulkomaisten urosten jalostuskäyttö kasvaa kotimaisten koirien tutkimusvaatimuksen vuoksi, niin miksi se tapahtuisi? Sen takia että ei haluta käyttää tutkittuja koiria? Hinnalla tuota ei mielestäni voi perustella, koska nartun vieminen ulkomaille astutettavaksi tai sperman tilaaminen Suomeen ja siementäminen eivät ole ilmaisia vaihtoehtoja nekään ja pääasiassa taitaisi kasvattajalle tulla halvemmaksi maksaa ne kotimaisen uroksenkin terveystarkit.
Rodussa ei ole vakavia ongelmia, joita olisi syytä vastustaa vaan mitattavat terveysongelmat ovat vain satunnaisia?
Tästä voidaan olla montaa mieltä. Aloitteessa on mainittu lukuja perusteina eri tutkimusvaatimuksille:
Silmät: ”Vuosina 2008-2019 silmien osalta on suoritettu 1493 tutkimusta, joista 10,4 %:ssa (155 kpl) on ollut jokin silmämuutos. Silmäsairaudet ovat whippeteillä pääosin lieviä, mutta vakavissa muodoissaan ne heikentävät merkittävästi koiran hyvinvointia. ”
Sydän: ”Vuosina 2006–2019 whippeteillä on tehty 1197 sydänkuuntelua, joista sivuääni on ollut 12,2 %:ssa (146 kpl). Sydämen ultraäänitutkimuksesta on tullut KoiraNettiin tallennettava virallinen terveystutkimus vuoden 2015 kesällä. Whippet-Harrastajat ry on tukenut sydämen ultraäänitutkimuksia kannusterahaa maksamalla jo vuodesta 2012. Vuosina 2015–2019 sydänultria on tehty 445 kpl ja näistä 71,5 % ei ole osoittanut mitään sydänsairautta. Näin ollen 29,5 % on saanut ultrasta joko tuloksen B (avoin) tai C (osoittaa sydänsairautta) tutkittavien sairauksien MMVD, DCM, SAS ja/tai PS osalta
…
Sydänultrassa sivuääniä on ollut 40 %:lla tutkituista. Sivuääniä ultrassa on kuulunut kaiken kaikkiaan 178 kpl ja näistä fysiologisiksi on osoittautunut 93 kpl. Vuosina 2015–2019 suoritetuissa pelkissä auskultaatiotutkimuksissa (yht. 314 kpl) sivuääni on löytynyt 13,4 %:lla (2015: 21,7 %, 2016: 16,3 %, 2017: 2,5 %, 2018: 4,3 %, 2019: 6,3 %). On siis huomionarvoista, että kuuntelututkimusten yhteydessä kuultujen sivuäänten määrä poikkeaa merkittävästi ultratutkimusten yhteydessä löytyneistä ”
Selkä: ”Whippet-Harrastajat ry on tukenut whippetien selkäkuvauksia maksamalla kannusterahaa vuodesta 2016 alkaen. Vuosina 2014–2019 on vähintään LTV:n osalta kuvattu yhteensä 274 whippetiä. Kuvatuista 62 %:lla on jonkinlainen selkämuutos (LTV, VA ja/tai SP). LTV-tulosten jakauma: LTV0: 40 %, LTV1: 43 %, LTV2: 5 %, LTV3: 6 %, LTV4: 6 %. VA-tulosten jakauma (yht. 250 koiraa): VA0: 89 %, VA1: 10,5 %, VA2: 0,5 %, VA3 & VA4: ei lainkaan. SP-tulosten jakauma (yht. 251 koiraa): SP0: 97 %, SP1: 2 %, SP2: 0,5 %, SP3: 0,5 %, SP4: ei lainkaan.
Oireiden takia kuvatut koirat saattavat huonontaa vielä pienestä tutkimusmäärästä laskettua selkätulosten jakaumaa, mutta tämä epätarkkuus huomioidenkin selkämuutokset vaikuttavat olevan poikkeuksellisen yleisiä whippeteillä. Nykytiedon mukaan noin joka kuudennella tutkitulla whippetillä on vakavampiasteinen selkämuutos ja vain alle puolella whippeteistä ei ole lainkaan selkämuutoksia. ”
Omasta mielestäni kyse on kuitenkin ihan huomionarvoisista luvuista ja tilanteeseen olisi hyvä puuttua ja koiria tutkia laajemmin. Tämä lienee se rajuimmin ihmisten mielipiteitä jakava asia.
Kasvattajia ei arvosteta?
En ymmärrä mistä tämä ajatus kumpuaa. Aloitteen allekirjoittaneissa on pidempäänkin kasvattaneita eikä vain tällaisia uudempia kuten minä. Eri mieltä oleminen ei tarkoita etteikö toista voisi arvostaa, jos kokee toisen arvostuksen arvoiseksi muilla mittareilla. Jos joku ei kannata PEVISA:a, niin ei se ainakaan tarkoita ettenkö tosiaan voisi itse tätä henkilöä tai tämän kasvatustyötä arvostaa.
Se, että kaikkia ei ole kontaktoitu aloitteen alleirjoitusvaiheessa, ei myöskään ole merkki arvostuksen puutteesta.
Nostaisin myös esiin sen, että kasvattajathan eivät voi kasvattaa vain itselleen ja kasvattaja ei millään voi kantaa kaikkea vastuuta ja huolta mahdollisista sairaista kasvateista. Kukaan tuskin tahallaan kasvattaa sairaita koiria, mutta kyllä sen kovimman vastuun tuntee koiran omistaja vaikka kasvattaja kuinka olisi lompakko levällään ja ihan viime kädessä se koira on se, joka mahdollisesti kärsii niistä valinnoista. Kommentillani en tietenkään tarkoita, että terveystutkiminen takaisi meille terveet koirat, mutta niillä voidaan pyrkiä vaikuttamaan tilanteeseen.
Ihmisilläkin esiintyy rangan epänormaaleja rakenteita tai muita sairauksia, joten miksi koirien vastaaviin tulisi puuttua?
Totta. Ihmisillä esiintyy muitakin koirilla esiintyviä sairauksia ja näillä on jollain tapaa yhteinen genetiikka ja tästä syystä koirien terveyttä tutkitaan yliopistotasolla ja erilaisissa tutkimusohjelmissa, sillä usein jokin koirilla löydetty geenivirhe voidaan paikantaa myös ihmisillä ja sitä kautta voidaan parantaa ihmisten diagnostiikkaa. Nämä sairaudet aiheuttavat ihmisilläkin usein epämukavuutta ja kipua ja niin ne tekevät koirillakin. On myös hyvä muistaa, että ihmisiä ei jalosteta (joku yritti tuossa 40-luvulla, mutta se ei hyvin päättynyt), joten sikäli koiran ja ihmisen vertailu jalostuskeskustelussa on hieman ontuvaa.
Liian tiukalla PEVISA:lla voi olla negatiivisia vaikutuksia?
Toki liian tiukka PEVISA voi kääntyä itseään vastaan, mutta miten ehdotettu raja-arvoton tutkimusvaade jalostuskoirille olisi liian tiukka?
Aletaan tehtailla rekisteröimättömiä whippetejä?
Nyt lähes kaikki whippetit rekisteröidään (rekisteröimättömiä whippetin pentuja on tori.fi:ssä tai Apulassa vain satunnaisesti) ja lähes kaikki rekisteröidyt pentueet ovat kennelnimellisiä. En näe kovin suurena riskinä sitä, että nyt yhtäkkiä joku kasvattaja alkaisi jättää pennut rekisteröimättä? Kuka tai keitä nämä olisivat? Tai jos joku sen tekee, niin eiköhän se olisi tehty ihan ilman PEVISA:akin jossain pisteessä?
Whippetien hinnat nousevat?
En usko mihinkään kovin kummoiseen hinnannousuun. Nytkään hinta ei juuri tunnu korreloivan tehtyjen terveystutkimusten määrän tai laajuuden kanssa. Toki jokainen kasvattaja määrittää hintatasonsa itse.
Nyt tutkitaan jo ihan tarpeeksi?
Vapaaehtoisesti joko oman valveutuneisuuden, rotujärjestön kannusteohjelman ja/tai kasvattajan kannustuksen vuoksi tutkittujen ”vain” harraste- ja kotikoirien lisäksi PEVISA:lla saataisiin tutkittua suomalaisista jalostuskoirista 100 % ja jalostukseen käytettävillä koirilla olisi ajantasaiset terveystutkimukset. Esimerkiksi yli 2 vuotta sitten tehty ultra ei kerro sydämen nykytilanteesta mitään, sillä whippeteissäkin on koiria, jotka ovat nopealla tahdilla kehittäneet merkittäviä sydänmuutoksia. Jalostuskoirat tutkimalla saataisiin myös laajempaa tietoa koko populaatiosta, nyt jotkin sukulinjat korostuvat tutkittujen joukossa ja toisten linjojen edustajia on tutkittu hyvin vähän.
Usein kuulee myös puhetta siitä, että ultra- ja selkätulokset olisivat vääristyneitä sen vuoksi, että niin paljon oireilevia koiria tutkitaan vaikka asia ei näin välttämättä ole, esimerkkinä mainitsen ihan itseni ja oman LTV3-koirani – tulos tuli täytenä yllätyksenä, koska koira kuvattiin samoilla unilla jalan kontrolliröntgenin kanssa. En siis missään tapauksessa tuolloin odottanut koirallani olevan suurta nikama-anomaliaa. Jalostuskoirien tutkiminen poistaisi tätä vääristymää, sillä toivottavasti jokainen jalostuskäyttöön suunniteltu koira on kaikin puolin oireeton.
Vapaaehtoisuudella ollaan päästy jo pitkälle, onko kaikki vapaaehtoisuuden toimet käytetty?
Totta, vapaaehtoisuudella tosiaan on saatu tutkimusmäärät ihan mukavalle tasolle. Kuitenkin haluaisin kysyä, että mikä olisi hyväksyttävä tai tavoiteltava aikataulu odotella, että kaikki jalostukseen käytetyt koirat tutkittaisiin? Ultrista on maksettu sydänkannustetta jo likemmäs 10 vuotta ja sitä rotujärjestö on suosittanut sitä jalostustutkimukseksi monta vuotta (ja ainoaksi sydäntutkimukseksi pian pari vuotta) ja silti osa kokee, että ultran antama informaatio ei ole merkittävää.
Rotujärjestön vapaaehtoisiin toimiin perustuvat menettelyt ovat lähinnä valistus (mm. luennot), kannustaminen (kannusteraha) ja jalostussuositukset ja pentupalsta. Pentupalstaa koskien osa jäsenistöstä haluaa enemmän rajoituksia, osa haluaa vähemmän rajoituksia tai ei rajoituksia lainkaan. Ja aina kun palstan säännöistä äänestetään, se nostaa jonkinlaisen myrskyn – ison tai pienen. Ikinä ei voi miellyttää kaikkia ja jos palstan sääntöjä tiukennetaan liikaa ilman rekisteröinnin rajaamista, jolloin on aidosti samat säännöt kaikilla, niin siirtyykö osa kasvattajista vain ilmoittamaan pennuista muualla? PEVISA-keskustelu ei ole sama asia kuin pentupalstakeskustelu ja itse en ainakaan kannata PEVISA:aan menoa vain siitä syystä, että pentupalsta alkaisi mahdollisesti toimia paremmin vaan se pentupalstan toimivuus voisi olla ennemminkin PEVISA:n sivutuote.
Oli äänestystulos PEVISA-asiassa mikä tahansa, niin toivottavasti tämä avaa aktiivisemman keskustelun sille, että mitä nämä vapaaehtoiset, erityisesti jalostuskoirien tutkimusaktiivisuutta nostavat toimenpiteet voisivat olla? Ei tätä keskustelua käydä toisten kasvattajien ja harrastajien kiusaksi vaan kyllä kaikki (toivottavasti) ajattelevat rodun parasta.
Pelko kaiken taustalla?
Yksi PEVISA:n vastustamisen syy lienee ihan vain pelko. Mitä jos se oma koira ei ole täydellinen? Mitä jos haaveyhdistelmän molemmilla osapuolilla on normaalista poikkeavat terveystulokset? Mitä muut ajattelevat, jos oma koirani tai kasvattini ei olekaan priima?
Näihin voisi sanoa, että kenen koira nyt on täydellinen? Eiköhän kaikissa koirissa ole vikoja, toisissa enemmän ja toisissa vähemmän? On vähemmän pelottavaa todeta, että onpa se koira hidas tai että onpa sillä huono kaulankiinnitys ja löysät ranteet kuin että koiralla on LTV4? Tieto ei minun mielestäni lisää tuskaa vaan tietoa. Mitä enemmän koiristaan tietää, sitä laajemmin asioita on mahdollista ottaa huomioon. Jos tutkittu tieto vaikuttaisi siihen omaan päätökseen käyttää koiraa tai olla käyttämättä sitä tai toteuttaa jokin yhdistelmä tai olla toteuttamatta sitä, niin miksi tietämättömyys olisi parempi valinta?
Miksi olen sitä mieltä, että PEVISA olisi hyvä asia?
Itse olen sitä mieltä, että PEVISA on tehokas keino saada verrattain lyhyessä ajassa huomattavasti lisää tietoa eri sairauksien ja selkämuutosten perinnöllisyydestä. 10-15 vuoden aikana tosiaan saataisiin kuvattua useampi sukupolvi ja en tiedä miksi vapaaehtoinen tutkimusaktiivisuus kärsisi PEVISA:sta? Kuten olen yllä todennut useampaan kertaan, niin PEVISA:n avulla saataisiin myös laajemmin tietoa koko populaatiota koskien eikä voida myöskään vedota siihen, että ”kasvattajan x tutkimusaktiivisuus vääristää tilastoja, koska siellä linjoissa on sitä, tätä ja tuota” tai sairaiden tai oireilevien koirien tutkimisen olevan syy tutkimustulosten jakaumaan.
PEVISA:n kannattamisen motiiveiksi on epäilty myös pelkästään rotuyhdistyksen pentupalstan ongelmia. Palsta on koettu pitkään hankalaksi kasvattajien taholta, mutta ratkaisua tähän ei toistaiseksi ole löytynyt. Itse ainakaan en äänestä PEVISA:n puolesta pentupalstan takia, mutta näen että tässä sivussa on mahdollisuus korjata myös palstan ongelmia, kun kaikki yhdistelmät olisi lähtökohtaisesti samoilla säännöillä tutkittu.
Näen myös PEVISA:n tarjoavan mahdollisuuden avoimuuden lisäämiseen. Kun kaikki tutkitaan ja joudutaan huomaamaan, että niitä ei-priimoja tuloksia pukkaa myös niistä omista tai kaverin linjoista, niin ehkä myös tietynlainen mahdollisesti koettu häpeä ”huonoista” tutkimustuloksista laimenee? Tai jos on painostusta jonkin tahon puolesta olla julkistamatta epävirallisia tuloksia tai olemaan tutkimatta epävirallisesti tutkittuja virallisesti tai olemaan julkistamatta epävirallisia tuloksia, niin ehkä PEVISA luo rohkeutta olla välittämättä tästä painostuksesta?
En totta puhuen itse näe syytä olla äänestämättä PEVISA:n puolesta. Miksi whippeteillä PEVISA olisi eri asia kuin muilla ja miksi se ei meidän rodussamme toimisi? Mitä huonoa siitä seuraisi? Mikä rotu tai rodun terveys on tuhoutunut tai huonontunut PEVISA:n seurauksena?
PEVISA:n taustalla on aito huoli rodusta ja halu vähentää koirien ja omistajien kärsimystä ja edistää rodun terveyttä– jonkun mielestä keino on väärä, mutta tästä jokainen pääsee tosiaan ilmaisemaan sen mielipiteensä tulevassa syyskokouksessa. En väitä, että esittämäni mielipiteet olisivat absoluuttisia totuuksia, ne ovat vain minun mielipiteitäni ja niiden kanssa saa vapaasti olla samaa mieltä tai eri mieltä tai olla välittämättä koko PEVISA:sta ja siihen liittyvästä keskustelusta ollenkaan. Ajatteluani saa myös vapaasti haastaa, usein eri mieltä olevien kanssa keskustellessa saa itsekin jotain uutta näkökulmaa. Kuitenkin hedelmälliseen keskusteluun vaaditaan sitä, että toisen ajatuksia ja puheita ei lueta kuin piru raamattua ja koeteta etsiä sieltä jatkuvasti jotain mihin voisi tarttua ja kääntää sanojaa vastaan: taustalla täytyy olla siis aito halu siihen yhteistyöhön ja halu ymmärtää toisen ajattelutapaa.
Jos PEVISA ei mene läpi, niin olenko pettynyt kun on nähty niin paljon turhaa vaivaa? En näe tätä turhaksi vaivaksi, koska uskon (tai ainakin haluan uskoa), että tämän seurauksena terveysasiat tiedostetaan entistä paremmin myös pennunostajien taholta ja toivottavasti keskustelu tutkimusaktiivisuuden nostamisesta jatkuu.
Haluaisin nostaa esiin, että koiran ja sen hyvinvoinnin tulisi olla keskustelun keskiössä – ei pelkästään kasvattajan ja tämän vision. Itse näen asian niin, että kasvattaja on enemmän koiria ja rotua varten kuin päinvastoin. Uskoisin, että kasvattajien yhteinen päämäärä on rodun kehittäminen ja pitäminen elinvoimaisena ja tähän kyllä tullaan tarvitsemaan yhteistyötä oli PEVISA-äänestyksen tulos mikä tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti