Whippetin värit

Olen aiemminkin kirjoittanut värigenetiikasta useampaan otteeseen, mutta tässä on taas pari vuotta ollut ajatuksena saada kirjoitettua teksti, jossa on asioita purettu sekä yksinkertaisemmin että monimutkaisemmin. Joten tässä tulee taas jonkinlainen tietopaketti whippetien väreistä. 

Rotumääritelmässä sanotaan, että kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja paitsi merle. Merle on rajattu pois hiljattain siitä syystä, että se ei tipu rotuihin taivaasta ja se ei pysty piiloutumaan whippeteissä monen sukupolven ajan, joten mikäli syntyisi merlenvärinen whippet, joukkoon olisi kyllä lorahtanut jotain muuta rotua. 

Whippetin väriskaala

Whippetin perusvärit

Aloitetaan yksinkertaisesti whippetin perusväreistä, joita ovat musta (periytymistä kuvaavissa kuvissa käytän mustassa lisämerkintää M), sininen (S), brindle (B), sinibrindle (SB), fawn (F) ja sinifawn (SF). Vaikka omissa materiaaleissa käytänkin selkeyden vuoksi vain kahta väriä (toista "normaalille pigmentille" ja toista siniselle pigmentille), niin brindleä, sinibrindleä, fawnia ja sinifawnia löytyy useissa eri sävyissä aina punertavasta rusehtavaan ja harmahtavaan ja aina lähes kermanväriseen asti. 

Lisäksi rodussa on yleisesti maskillisuutta ja erikokoisia valkoisia merkkejä sekä pari harvinaisempaa poikkeustapausta (kerma ja merkkivärisyys), mutta otetaan ne mukaan vasta vähän tuonnempana.

"Mitä värejä tästä yhdistelmästä on odotettavissa?"

Tässä osiossa kuvaan yksinkertaistetusti mitkä perusvärit ovat mahdollisia tiettyjä värejä yhdistäessä. Vielä tässä kohtaa tekstiä ei mennä kantajuuksiin tai miten värit voivat ilmiasultaan tekeytyä toisiksi tai piiloutua.

Musta + musta = kaikki värit mahdollisia, mutta ei brindleä/sinibrindleä ja fawnia/sinifawnia samaan pentueeseen.

Musta + sininen = kaikki värit mahdollisia, mutta ei brindleä/sinibrindleä ja fawnia/sinifawnia samaan pentueeseen.

Sininen + sininen = mahdolliset värit sininen, sinibrindle ja sinifawn, mutta ei sinibrindleä ja sinifawnia samaan pentueeseen.

Musta + brindle = kaikki värit mahdollisia

Musta + sinibrindle = kaikki värit mahdollisia

Sininen + brindle = kaikki värit mahdollisia

Sininen + sinibrindle = mahdolliset värit sininen, sinibrindle ja sinifawn

Brindle + brindle = mahdolliset värit brindle, sinibrindle, fawn ja sinifawn

Brindle + sinibrindle = mahdolliset värit brindle, sinibrindle, fawn ja sinifawn

Sinibrindle + sinibrindle = mahdolliset värit sinibrindle ja sinifawn

Brindle + fawn = mahdolliset värit brindle, sinibrindle, fawn ja sinifawn

Brindle + sinifawn = mahdolliset värit brindle, sinibrindle, fawn ja sinifawn

Sinibrindle + fawn = mahdolliset värit brindle, sinibrindle, fawn ja sinifawn

Sinibrindle + sinifawn = mahdolliset värit  sinibrindle ja sinifawn

Fawn + fawn = mahdolliset värit fawn ja sinifawn

Fawn + sinifawn = mahdolliset värit fawn ja sinifawn

Sinifawn + sinifawn = kaikki pennut sinifawneja

*huom! Yllä käsitellään vain aiemmin mainittuja perusvärejä. Muut merkit ja värit käsitellään myöhemmin.

Back to the basics

Jotta voidaan mennä syvemmälle aiheeseen, täytyy ymmärtää muutamia peruskäsitteitä.

1. geeni = perintötekijä
2. alleeli = geenin vaihtoehtoinen muoto. Esimerkiksi rodulla on mahdollista olla useita eri alleeleja samassa kohtaa kromosomia, mutta yhdellä yksilöllä on vain kaksi alleelipaikkaa, eli alleelit voivat joko olla samat (jolloin yksilö on homotsygootti tämän ominaisuuden suhteen) tai erilaiset (jolloin yksilö on heterotsygootti). Alleeleista toinen on peritty isältä ja toinen emältä.
3. dominantti = vallitseva. Esimerkiksi alleeleilla ja lokuksilla on tietty dominanssijärjestys, jolloin dominoiva ominaisuus näkyy koiran ilmiasussa.
4. resessiivinen = väistyvä, peittyvä. Dominantin vastakohta, eli resessiivisesti periytyvät ominaisuudet voivat "ilmestyä" joko odotetusti tai vähän odottamattomammin: musta ja brindle koira voivat saada fawnin jälkeläisen, koska musta ja brindle ovat dominantteja verrattuna resessiiviseen fawniin. 
5. lokus = geenien paikka kromosomissa, eli alleelien "osoite". 
6. fenotyyppi = ilmiasu, se miltä koira näyttää
7. genotyyppi = perintötekijöiden muodostama kokonaisuus. Fenotyyppi ja genotyyppi voivat erota toisistaan, jonka vuoksi on hyvä ymmärtää niiden ero. Esimerkiksi kermanvärinen koira voi genotyypiltään olla musta vaikka se ei siltä näytäkään. 
8. eumelaniini = tumma väripigmentti, joka on whippeteillä joko mustaa tai sinistä
9. feomelaniini = kellertävä väripigmentti, eli whippteillä kaikki fawnin eri sävyt kellertävästä punertavaan ja rusehtavaan jne.

Alleelit periytyvät jälkeläisille molemmilta vanhemmilta

Whippetin värigenetiikka: lokukset ja värivaihtoehdot lyhyesti

Jokainen värin ominaisuus sijaitsee siis omassa osoitteessaan, eli lokuksessa ja kuten alleeleilla, myös lokuksilla on tietty dominanssijärjestys. Yksi tapa hahmottaa tilannetta, on ajatella värien olevan eräänlainen "värikakku", jossa ylemmät kerrokset voivat peittää alempien näkymisen joko kokonaan tai osittain. Kakun pohjalla on A-lokus ja kaikki muut lokukset sijaitsevat kuvioina sen päällä. Esimerkiksi jos koira on A-lokuksessa fawn (soopeli värigeneettisin termein), mutta K-lokuksessa musta, se on ilmiasultaan musta, koska kuviointi peittää koko A-lokuksen alleen. Brindlen kohdalla taas raidat ovat se K-lokuksessa sijaitseva kuvio ja pohjaväri tulee A-lokuksesta.

Lokuksien sisällä alleeleilla on myös tietynlainen dominanssijärjestys ja sen olen kuvannut myös alla olevaan "värikakkuun".

whippetien "värikakku", eli lokukset ja alleelit dominanssijärjestyksessä; mitä alempana ollaan sitä resessiivisempi lokus tai alleeli lokuksen sisällä on ja mitä ylemmäs tullaan sitä dominantimpia nämä ovat.

Tutustutaanpa seuraavaksi lokuksiin tarkemmin resessivisemmistä dominantimpiin ja samalla tarkastellaan periytyvyyttä ja alleelivaihtoehtojen vaikutusta ilmiasuun.

A-lokus (ns. Aguti-sarja)

Whippeteillä tässä lokuksessa on kahta eri alleelia:

• fawn (värigeneettinen termi on soopeli, alleelista käytetään yleisesti merkintää ay)
• merkkivärisyys (satula, alleelista käytetään yleisesti merkintää at)

Whippeteillä A-lokuksessa on alleelivaihtoehtoina fawn (värigeneettisin termein soopeli) sekä harvinaisempana vaihtoehtona merkkivärisyys, eli whippetin kohdalla satulakuviointi. A-lokuksesta tunnetaan muilla roduilla myös riistanväri sekä resessiivimusta, mutta näitä ei esiinny whippeteillä. Merkkivärisyys on mahdollinen whippetin terrieritaustan vuoksi, mutta alleeli on populaatiossa hyvin harvinainen, jonka vuoksi se tulee esiin hyvin harvoin. Yhtenä esimerkkinä satulakuvioisesta whippetistä mainittakoon Sunsalve at Heatwave at Hutaka (s. 1986).

Koska jokaisella koiralla on kaksi alleelia jokaisessa värilokuksessa ja useimmat whippetit eivät kanna merkkivärisyyttä, niin fawn koira on genotyypiltään useimmiten ay/ay.

Fawn koira on genotyypiltään A-lokuksessa joko ay/ay tai ay/at ja satulakuvioinen on aina at/at.

Jotta jälkeläisiin voisi syntyä satulakuvioisia pentuja, on merkkivärisyyden alleeli saatava molemmilta vanhemmilta ja jos yhdistettäisiin kaksi merkkiväristä, olisivat kaikki pennut merkkivärisiä A-lokuksessa.

Genotyyppien periytyminen A-lokuksessa.
Se, että pentueeseen on mahdollista syntyä useamman eri geno- ja fenotyypin pentuja, ei tarkoita että niin kävisi varmasti - genetiikassa kuitenkin sattumallakin on oma osuutensa.

Miksi whippeteillä ei ilmeisesti esiinny black&tan-väritystä vaikka se on myös merkkivärisyyden yksi muoto? Oletettavasti väriin liittyy jossain toisessa lokuksessa sijaitseva modifikaattori, joka säätelee merkkivärikuvioinnin levinneisyyttä koiran turkissa ja whippeteiltä tämä muokkaaja ilmeisesti puuttuu. 

K-lokus (dominanttimusta, brindle)

Whippeteillä on tässä lokuksessa lokuksen kaikki mahdolliset alleelit:

• musta (värigeneettinen termi dominanttimusta, käytetään yleisesti joko merkintää K tai KB)
• brindle (käytetään yleisesti merkintää kbr)
• "ei mitään kuviota", eli alempi A-lokus näkyy kokonaisuudessaan, joten selvyyden vuoksi tätä voi kutsua fawniksi (käytetään yleisesti merkintää ky)

Musta on lokuksen dominoivin alleeli, seuraavaksi tulee brindle ja viimeisenä fawn (eli se "ei mitään"). On hyvä hahmottaa, että tässä lokuksessa on kyse kuviosta A-lokuksen päällä: mustassa kuvio on niin suuri, että se peittää alleen koko A-lokuksen ja sen feomelaniinin, eli kellertävän pigmentin ja brindlessä taas raidat peittävät A-lokuksen vain osittain. Brindlessä raitojen leveys, määrä ja levinneisyys voivat vaihdella, eli raidat voivat olla hyvin kapeat tai hyvin leveät ja/tai niitä voi olla paljon tai vähän tai koira voi olla raidoittunut vain vaikkapa toiselta puolelta tai pelkästään vaikkapa hännästä. Koira ei siis koskaan ole musta keltaisin raidoin vaan raidat ovat aina eumelaniinia.

K-lokus on whippetien värigenetiikan keskeisin lokus ja kun ymmärtää sen toiminnan, niin ymmärtää lähes kaiken rodun värien periytyvyydestä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. 

Whippetin mahdolliset genotyypit K-lokuksessa: musta, brindle ja fawn.

Musta whippet on genotyypiltään K-lokuksessa joko K/K, K/kbr tai K/ky. Mikäli koira on K/K, se tarkoittaa että se periyttää vain kokomustaa (tai kokosinistä ja/tai kermaa, mutta selitys tästä D-ja E-lokuksissa). Genotyypin K/kbr koira kantaa brindleä mustan alla ja K/ky taas kantaa fawnia (tai oikeammin sitä kuviottomuutta). Genotyypin K/ky koira voi olla ns. karhunmusta, jolloin A-lokuksen kellertävä pigmentti voi paistaa läpi mustasta turkista ja tätä "läpi näkymistä" on havaittavissa tyypillisesti mm. lapojen alueella. 

Brindle ei voi kantaa mustaa, koska musta on dominoivampi ominaisuus, joten brindle koira on K-lokuksessa genotyypiltään joko kbr/kbr tai kbr/ky. Värin vahvasta resessiivisyydestä johtuen fawnin värinen whippet on genotyypiltään K-lokuksessa aina ky/ky.

Genotyyppien periytyminen K-lokuksessa yhdistelmissä, joissa molemmat vanhemmat ovat mustia.

Parittamalla K-lokuksen mukaan mustat koirat keskenään pentueissa on joko vain mustia, mustia ja brindlejä tai mustia ja fawneja jälkeläisiä. Siispä brindlejä ja fawneja ei tässä tapauksessa voi syntyä samaan pentueeseen.

K-lokuksen genotyyppien periytyminen yhdistelmissä, joissa toinen vanhemmista on musta ja toinen brindle.

Parittamalla mustan ja brindlen koiran keskenään, jälkeläisissä voi olla joko vain mustia, mustia ja brindlejä tai mustia, brindlejä ja fawneja pentuja.

Genotyyppien periytyminen K-lokuksessa yhdistelmissä, joissa toinen vanhemmista on musta ja toinen fawn.

Jos yhdistelmän toinen vanhempi on musta ja toinen fawn, pentueeseen voi syntyä joko vain mustia, mustia ja brindlejä tai mustia ja fawneja pentuja, eli brindlejä ja fawneja pentuja ei voi syntyä samaan pentueeseen.

K-lokuksen genotyyppien periytyminen, kun vanhemmat ovat joko molemmat brindlejä (2 ylintä), brindle ja fawn (2 keskellä) tai molemmat fawneja (alin).

Mikäli yhdistelmä on brindle + brindle tai brindle + fawn, jälkeläiset ovat joko brindlejä tai brindlejä ja fawneja. Fawn + fawn yhdistelmissä kaikki jälkeläiset ovat fawneja.

[B-lokus (maksanruskea)]

Kirjoitan lyhyesti tästäkin, koska teoriassa olisi mahdollista että rodussa olisi aitoa maksanruskeaa, mutta näyttäisi kyllä siltä että tämä resessiivinen alleeli on rodusta kadonnut, jos sitä koskaan on whippeteissä ollutkaan. En ole koskaan nähnyt kuvaa aidosti maksanruskeasta whippetistä. Whippet Archivesissa oli aiemmin mahdollisuus laittaa koiralle väriksi dun (nimitys tulee greyhoundpuolelta, jossa maksanruskeaa kutsutaan duniksi - tässä esimerkkinä maksanvärinen greyhound Eikica Anthon Berg Finest), mutta yhtään maksanruskeaa koiraa ei dun-värityksen alta löytynyt vaan ne olivat lähinnä eri sävyisiä fawneja tai joissain tapauksissa myös mustapigmenttisiä brindlejä ruskealla pohjavärillä. Nyt tuo värivaihtoehto on kokonaan poistettu tietokannasta. 

Maksanruskealla tarkoitetaan siis ns. "labradorinruskeaa", jossa koiran eumelaniini (eli normaalisti se musta pigmentti) on ruskeaa. Whippeteillä esiintyvä "ruskea" on feomelaniinin (kellertävän pigmentin) värin muuttumista ja täten se on täysin eri asia. 

D-lokus (diluutio/haalistuminen, ns. sininen)

D-lokuksessa on kaksi alleelia:

• Haalistumaton pigmentti, eli musta (käytetään merkintää D)
• Haalistunut pigmentti, eli diluutio, whippeteillä sininen (käytetään merkintää d)

D-lokuksen kautta tapahtuu ns. mustan pigmentin haalistuminen/dilutoituminen siniseksi. Diluutiogeeni vaikuttaa siis kaikkeen eumelaniiniin, eli kokomusta dilutoituu kokonaan siniseksi, brindle sinibrindleksi ja fawn sinifawniksi. Sinisen intensiteetti voi vaihdella jonkin verran ja sinipigmenttinen koira voi olla joko hieman haaleampi harmaa tai muistuttaa lähes mustaa. Pigmentin väri on tunnistettavissa luotettavimmin pikkupennuista. Sinisyys on resessiivinen ominaisuus, eli ominaisuuden pitää periytyä molemmilta vanhemmilta, jotta jälkeläisissä voi olla sinipigmenttisiä koiria. 

Mustapigmenttinen koira on D-lokuksessa genotyypiltään joko D/D tai D/d ja sinipigmenttinen koira on aina d/d. 

Genotyyppien periytyminen D-lokuksessa.

Monella rodulla siniseen väriin kytkeytyy iho- ja turkkiongelmia CDA:n (color dilution alopcia) muodossa, mutta whippeteillä CDA:ta ei tuntuisi juuri esiintyvän ja sitä tuntuisi esiintyvän ihan yhtä paljon/vähän kuin "tavallista" alopeciaa mustapigmenttisissä koirissa. Ja esimerkiksi weimarinseisojilla kaikki koirat ovat diluutteja eikä rodussa esiinny korostuneesta CDA-tapauksia. CDA:ta säätelevä geeni siis luultavasti sijaitsee jossain muussa lokuksessa, eli pelkkä sininen väri ei laukaise sairautta.

E-lokus (maskillisuus, kerma)

E-lokuksessa whippeteillä on kolmea eri alleelia:

• maskillisuus (alleelista käytetään merkintää Em)
• maskittomuus (alleelista käytetään mm. merkintää E)
• ee-keltaisuus, eli kerma (alleelista käytetään merkintää e)

E-lokuksessa sijaitsevat maskillisuuden määrittävät alleelit sekä kaikkeen eumelaniiniin vaikuttava resessiivikeltainen (ee-keltainen), jota kutsutaan whippeteillä kermaksi. Maskilla tarkoitetaan koiran naaman mustaa karvaa. Maskin laajuus voi vaihdella vain naaman keskiosia peittävästä mustasta alueesta aina naamasta korviin ja rintakehään levinneeseen mustaan asti. Maskin laajuttaa säätelee mahdollisesti jokin modifikaattori jossain muualla kuten merkkivärisyyden kohdallakin esitettiin aiemmin tekstissä. Tässä kohtaa on hyvä huomata, että vaikka kermanvärisellä koiralla ei ole maskia, se ei tässä yhteydessä tarkoita maskitonta koiraa vaan maskittomalla koiralla on olemassa normaali eumelaniini muualla kropassa.

E-lokuksen mahdolliset genotyypit maskillisella, maskittomalla ja kermanvärisellä whippetillä.

Geneettisesti maskillisia yhdistäessä jälkeläisten mahdolliset genotyypit. 

Maskillisuus on E-lokuksessa dominantein ominaisuus, eli kun yhdistää maskillisen maskilliseen on mahdollista saada pentueeseen vain maskillisia, maskillisia ja maskittomia tai maskillisia ja kermoja. On hyvä muistaa, että musta koira voi myös olla geneettisesti maskillinen vaikka sen maski ei näykään koiran ilmiasussa. 

Genotyypin periytyminen E-lokuksessa, kun yhdistetään maskillinen ja maskiton koira.

Kun yhdistetään maskillinen ja maskiton koira, jälkeläisiin on mahdollista saada vain maskillisia, maskillisia ja maskittomia tai maskillisia, maskittomia ja kermoja pentuja.

Genotyypin periytyminen, kun vanhempina ovat maskillinen ja kermanvärinen koira.

Kun yhdistetään maskillinen koira kermanvärisen kanssa, jälkeläisissä on joko vain maskillisia, maskillisia ja maskittomia tai maskillisia ja kermoja pentuja. 

E-lokuksen genotyyppien periytyminen, kun vanhemmat ovat joko molemmat maskittomia (2 ylintä), maskiton ja kerma (2 keskellä) tai molemmat kermoja (alin)

Kerma on melko harvinainen ja resessiivinen alleeli, joten sen tulee periytyä molemmilta vanhemmilta, jotta kermoja voi syntyä pentueeseen. Kerma (ee-keltaisuus) vaikuttaa koiran karvan kaikkeen eumelaniiniin ja poistaa sen. Sen lisäksi että koiralla ei enää ole turkissaan mustaa tai sinistä pigmenttiä, myös sen kirsu saattaa olla hieman normaalia vaaleampi ja lisäksi silmät mahdollisesti vaaleammat. Ulkonäön puolesta kerma saatetaan joskus sekoittaa fawnin tai valkoisen kanssa vaikka värigeneettisesti kaikki ovat eri asia. 

Kerman kohdalla on hyvä muistaa että vaikka koira on E-lokuksessa e/e ja näin ollen värittynyt vaaleaksi, se ei periytä vaaleaa väriään ellei kumppanikin vähintään kanna kermaa. Kaksi kermaa yhdistämällä toki kaikki pennut olisivat kermoja, mutta tällaistakaan yhdistelmää whippeteissä ei tietääkseni ole tehty värin harvinaisuuden vuoksi ja useimmat kasvattajat kuitenkin kasvattavat muut ominaisuudet kuin väri edellä. Eli kermanvärinen whippet voi olla vaikkapa K-lokuksessa geneettisesti homotsygootti musta ja kantaa D-lokuksessa sinistä, jolloin kaikki sen jälkeläiset olisivat mustia tai mahdollisesti myös sinisiä, mikäli se yhdistetään sellaiseen koiraan joka ei kanna kermaa.

S-lokus (valkomerkkisyys)

Whippeteillä esiintyy erikokoisia valkoisia merkkejä eri puolilla kroppaa. Valkoisuus ei käytännössä ole väri vaan sen puuttuminen: valkoisilla alueilla ei ole eumelaniinia eikä feomelaniinia lainkaan. Joillain roduilla valkoisuuteen kytkeytyy korostuneessa määrin kuuroutta ja sen takia koiria BAER-testataan, mutta mutu-tuntumalla väittäisin että whippeteillä kuuroutta ei esiinny sen enempää kuin roduilla, joilla ei äärivalkoista ole. Jenkeissähän pentuja BAER-testataan jonkin verran ja siellä kuulemma hyvin harvoin syntyy kuuroja pentuja ja ne kuurotkin voivat olla hyvin vähäisesti valkomerkkisiä. 

Kaikkia valkoisuuteen vaikuttavia alleeleja ei ole vieläkään käsittääkseni löydetty vaan periytyvyys ja alleelien olemassaolo ja niiden toiminta pohjautuu erilaisiin teorioihin ja näistä teorioistakin on jonkin verran eriäviä mielipiteitä. Valkoisesta esitetään olevan olemassa ainakin kolmea eri muotoa: irlanninkirjavuus (irish spotting, tällaista on esimerkiksi bostoninterriereiden tyypillinen väritys), lehmänkirjavuus (piebald, koiran valkoinen väritys on epäsymmetrisempää ja laajempaa kuin irlanninkirjavuudessa) ja äärimmäinen valkoisuus (extreme white). Lisäksi on esitetty ajatuksia siitä, että valkopäisyys ja/tai ns. "split face" voisi olla oma valkoisuuden muotonsa. Jotkin valkoisuuden muodot ovat ilmeisesti kytköksissä sinisiin silmiin, jolloin koiran jompikumpi silmä voi olla sininen vaikka se muuten olisi hyvin vähäisin valkoisin merkein varustettu.

Valkoiset merkit ovat kuitenkin resessiivinen ominaisuus ja koira, jolla ei ole valkoisia merkkejä, saattaa hyvinkin saada pentuja, joilla niitä on. MyDogDNA-testillä pystyy erottamaan yhden valkoisia merkkejä aiheuttavan alleelin (sp), mutta mikäli whippeteissä koiran on genotyypiltään S/sp (ei valkoista / lehmänkirjava), niin koiran ulkoasu voi vaihdella hyvin pienistä valkoisista merkeistä kovinkin suuriin. Aina valkomerkkisyys ei näytä toimivan whippeteissäkään kovin loogisesti vaan isomminkin lehmänkirjavat vanhemmat saattavat saada hyvinkin pienesti valkomerkkisiä jälkeläisiä. Kuitenkin yleensä vähän tai ei ollenkaan valkomerkkiset vanhemmat saavat usein joko yksivärisiä tai pienillä valkoisilla merkeillä varustettuja pentuja ja isot valkoiset merkit näyttäisivät lisäävän myös jälkeläisten taipumusta tähän ominaisuuteen.

Valkomerkkisyyden kohdalla värigenetiikan näkökulmasta tarkasteltuna keskeisin ymmärrettävä asia on, että valkoinen väri on nimenomaan kuvio ja se on kaikkien muiden lokusten päällä. Eli mikäli koira on muuten valkoinen ja sillä on vaikka feomelaniinia lähinnä päässä, koiran pohjaväri ei ole valkoinen vaan se kellertävä väri on siellä alla ja valkoinen sen päällä. 

T-lokus (ticking, pilkutus)

• ticking (käytetään yleisesti merkintää T)
• ei pilkutusta (käytetään yleisesti merkintää t)

Viimeisenä käsittelyvuorossa on T-lokus, eli ticking tai suomeksi pilkutus. Tässäkin lokuksessa roduilla on erilaisia kuvioinnin muotoja, mutta whippeteillä kyse on tosiaan vain tickingistä. Joskus valkoisten merkkien kohdalla ihon pigmentti paistaa läpi ja sitä erehdytään pitämään turkin pilkkuina, mutta nämä eivät tosiaan ole sama asia. Pilkutusta voi olla koiran koko kehossa tai vain jossain kohdassa. Tickingissä siis valkoisessa kuviossa on "reikiä", joiden alta alempien lokusten värit pääsevät näkymään koiran ilmiasussa. Eli jos koira on musta, pilkutus on mustaa ja jos koira on sininen, pilkutus on sinistä jne. Ominaisuutta pidetään dominanttina.

Erikoisuudet ja kummallisuudet

Genetiikka toki on jonkun verran bingoa, eli sattumalla on merkitystä värijakaumassa, mutta geenit kuitenkin toimivat tiettyjen raamien ja sääntöjen sisällä kuten aiemmin tässä tekstissä olen todennut. Joskus jotkut värit ovat erikoisempia tai värit näyttävät periytyvän vastoin värigenetiikan sääntöjä ja toki joskus kyseessä voi olla virheellinen sukutaulu, mutta joskus kyse on siitä että koiran fenotyyppi poikkeaa genotyypin tavallisesta ilmiasusta, koiran väri on muuttunut iän myötä ja muuttunutta väriä erehdytään pitämään koiran geneettisenä värinä, väri on "piiloutunut" merkkien alle ja/tai sukutauluissa koiria on rekisteröity vahingossa väärillä väreillä.

Yksi esimerkki siitä, että musta tai fawn tai sinipigmenttisyys periytyy odottamatta on, että fawniksi luultu vanhempi onkin tosiasiassa kermanvärinen. Kermanvärinen koira voi siis olla geneettisesti musta tai brindle K-lokuksessa ja sininipigmenttinen D-lokuksessa ja näin ollen periyttää näitä ominaisuuksia.

Myös brindle erittäin tummalla pohjavärillä tai brindle erittäin leveillä raidoilla voi saada koiran ilmiasun muistuttamaan mustaa, jolloin pentujen värijakauma voi vaikuttaa joko vanhempien värit tai suvun värit huomioon ottaen värigeneettisesti mahdottomalta. Myös sininen pigmentti voi joissain tapauksissa muistuttaa mustaa ja tällöin pigmentin värin tunnistaa parhaiten pikkupennuista. Esimerkkinä omasta A-pentueestani Epic Dream's As Good As Gold, joka näytti rekisteröidessä siniseltä ja vähän myöhemmin osoittautuikin sinibrindleksi ja näyttää nyt aikuisena mustalta.

Brindle saattaa myös sekoittua fawnin kanssa, jos raidoitus on hyvin harvaa tai koiralla on laajoja valkoisia merkkejä. Harvasti raidoittunut koira saattaa olla brindle raidan tai parin verran vain vaikkapa kaulasta, jolloin kuvio voi jäädä havaitsematta tai sitä ei noteerata tai laajoja valkoisia merkkejä omaavalla koiralla se raidoitus saattaa piiloutua valkoisten merkkien alle.

Otetaan tässä vaiheessa hetkeksi vielä käsittelyyn A-lokuksen merkkivärisyys (at/at): väri tosiaan on hyvin harvinainen, mutta osa värin esiintulosta jää varmasti havaitsematta ja syitä voivat olla brindle (leveät raidat) ja/tai tumma feomelaniini ja tietysti mustan alle piiloutuminen. 

Toivottavasti tämä kirjoitus avasi vähän whippetien värigenetiikka ja selkeytti asioita edes joiltain osin! Lisää värigenetiikasta koskien kaikkia rotuja voi lukea englanniksi vaikkapa osoitteesta http://doggenetics.co.uk/.