Aluksi ajattelin, että en ota kantaa asiaan, mutta nyt tässä
vähän ajan sisällä on useammassa paikassa kauhisteltu lasiaisen
rappeuma-diagnoosin saaneen koiran jalostuskäyttöä ja rotuyhdistyksen seinällä
yhdessä avauksessa kyseenalaistetaan myös B-lonkan käyttö, joten kirjotetaanpas
nyt sitten oma mielipide asiasta, koska omaa yhdistelmää koskettavat molemmat
asiat. Saa vapaasti olla samaa tai eri mieltä - omien päätösteni takana pystyn
seisomaan selkä suorana ja yöni nukun hyvin.
Kyllä, astutin narttuni uroksella, jolla on lievä lasiaisen
rappeuma [toivottavasti ollaan saatu pentue alulle, asia varmistuu muutaman
viikon päästä kun mennään ultraan - jännittävää!]. Olenko aiemmin suhtautunut
kriittisemmin kyseiseen sairauteen? Kyllä. Olen kuitenkin aina valmis
muuttamaan mielipidettäni, kun luotettavaa ja näyttöön perustuvaa tietoa saadaan
lisää - koskee ihan kaikkia tutkimuksia ja sairauksia.
Aloitetaan tämä nyt vaikka sillä, että Suomen Kennelliiton
9/2016 päivitetty silmäohje sanoo asiasta: ”Raja
normaalin ja sairaalloisen rappeuman välillä on jossain määrin häilyvä eikä
sairauden periytymismallia ole voitu vahvistaa. Sairaita yksilöitä voi
perustellusta syystä käyttää jalostukseen (kumppani mielellään terve)”.
Mikä tässä nyt on se perusteltu syy? Muun muassa se, että suvut huomioon ottaen
uskallan hyvillä mielin käyttää lievää muutosta. Yhdistelmän sukua on laajasti
terveystutkittu molemmin puolin ja tulevan pentueen isä on ainoa, jolla se lasiaisen
rappeuma (ja vielä lievä sellainen) löytyy. Tyyne itse on edelleen silmien(kin)
osalta terve näin 6-vuotiaana, sen jälkeläisiä (2 kpl) on tutkittu terveiksi,
sen sisaruksia (4 kpl) ja puolisisarus (1 kpl) on tutkittu terveiksi, Tyynen
molemmat vanhemmat on tutkittu terveiksi, Tyynen emän kaikki sisarukset on
tutkittu terveiksi ja Tyynen emän emä on myös tutkitusti terve. Väiskillä
tosiaan on itsellään todettu lievä lasiaisen rappeuma 5-vuotiaana, mutta sen
kaikki Suomessa asuvat sisarukset (4 kpl) on tutkittu terveiksi sekä tutkitut
puolisisarukset (3 kpl) ovat myös terveitä, Väiskin emä sekä sen tutkittu sisar
(1 kpl) on terve, jonka lisäksi myös emän emä on tutkittu terveeksi. Myöskään silmät tutkinut oftamologi ei nähnyt estettä jalostuskäytölle.
B-lonkka tarkoittaa, että koiralla on lähes normaali
lonkkanivel ilman dysplasiamuutoksia, eli nivel luokitellaan terveeksi. Tuskin
missään rodussa on varaa jättää B-lonkkaisia jalostuksen ulkopuolelle ilman
että geenipooli kaventuu merkittävästi. Tyynellä on tosiaan B/B lonkat, sen
jälkeläisiä on kuvattu 3 kpl (A/A, A/A, B/A) ja tässä tulevassa yhdistelmässä uros on
kuvattu lonkiltaan A:ksi, joten tämän luulisi täyttävän vastuullisten
valintojen tekemisen kriteerit. Lisäksi viimeisen 10 vuoden aikana syntyneistä
whippeteistä on ylipäätään lonkkien osalta kuvattu 7 % (!) koirista, joten
olisi hyvä nostaa kuvausaktiivisuutta edes
jalostukseen käytettävien koirien osalta ennen kuin tehdään aivan äärimmäisen
tiukkoja rajauksia.
Nämä kaikki olen kertonut ja tulen kertomaan kaikille
mahdollisille pennunostajille ja olisin kertonut niillekin, joita asia tuntuu
askarruttavan. Tietenkään nämä edellä mainitut asiat ja muut terveystulokset
eivät ole ainoa peruste pentueelle, kyllä tässäkin yhdistelmässä tuli pohdittua
ensisijaisesti kokonaisuutta niin yksilöiden kuin sukujenkin osalta.
Summa summarum, jokaisen yhdistelmän tulisi omasta mielestä
olla tarkkaan harkittu kaikilta osin ja yksilöiden lisäksi olisi huomioitava
myös koiran suku. Puhtaita linjoja on vain pesukoneessa, eli yksittäisiä
sairaustapauksia on jokaisen kasvattajan pentueissa ja eri sukulinjoissa, mutta
jos samoja ongelmia alkaa kasautua tiettyyn linjaan, pentueeseen tai tietyn koiran
jälkeläisiin, niin silloin itse pidän asiaa ongelmana. Lisäksi omasta mielestä
pitää ottaa huomioon eri sairauksien vakavuus koiran hyvinvoinnin kannalta:
esimerkiksi Koiranetin kuolinsyytilastoja sekä rotuyhdistyksen terveyskyselyn
tuloksia tarkastellessa itse pidän koiran hyvinvointia uhkaavampina tekijöinä
mm. autoimmuuni-, luusto/selkä- ja sydänsairauksia sekä luonnepuolelta erilaisia
arkuuksia. Muun muassa tästä syystä omat koirani käyvät ultrassa pelkän
sydänkuuntelun sijaan sillä vaikka usein sydänsairauteen liittyy kuuluva
sivuääni, mutta on muutamia tapauksia, joissa sydämeltään sairaalla koiralla ei
ole ollut sivuääntä lainkaan. Selkäkuvaus on melko uusi tutkimus
whippeteillä(kin) ja Tyynekin on kuvattu vasta ensimmäisen pentueen jälkeen,
mutta jatkossa kuvautan kyllä kaikki omat koirani - käytin niitä jalostukseen
tai en. Toki myös jälkeläisten tulokset kiinnostavat ja kannustan kasvatinomistajiani (myös rahallisesti)
tutkituttamaan koiriaan saadakseni lisätietoa kasvattieni terveydestä.
