Taas tuntuvat terveystutkimukset ja erityisesti selkäkuvaukset menevät rodun piirissä tunteisiin ja siitä tämä kirjoitus nyt sai sitten alkunsa. Kaikenlaista sitä kohtuullisen tyynenä jaksaa ottaa vastaan ja useampia liikanimiäkin pikkutytöttelyn lisäksi on tullut kuultua ja enemmän ja vähemmän epäsuoria viittauksia itseeni on tullut nähtyä sekä julkisessa että ei-niin-julkisessa keskustelussa, mutta itseni sanomista valehtelijaksi ja tilastojen vääristelijäksi en siedä.
Vuosien varrella kokoamieni tilastojen aineisto on poimittu KoiraNetistä ja sieltä tosiaan jokainen voi käydä poimimassa ihan samanlaiset luvut (en toki väitä etteikö tilastoinnissa olisi mahdollisuutta näppäilyvirheille tms, ihminen se minäkin olen). Se, miten olen tilastoja esittänyt vuodesta 2014 lähtien, tuntuu nyt nousseen myös puheenaiheeksi. Aiempina vuosinahan minulla oli tapana julkaista vain excel-taulukkoja, joissa oli nähtävissä tutkittujen kokonaiskappalemäärä, jakautuminen eri lausuntojen kesken ja vielä prosentit eriteltynä, mutta sain niistä palautetta että excelmuotoisena luettavuus on vaikeaa. Tästä syystä kokeilin sitten visuaalisesti miellyttävämpää muotoa, eli erilaisia taulukoita ja diagrammeja (pylväät, ympyrät jne), mutta näköjään teit niin tai näin, niin homma on aina jonkun mielestä väärinpäin.
Toki tilastoja voidaan tarkastella vuositasolla ja yksittäisinä lausuntoina, jolloin kuvauslukumäärien ollessa verrattain pieniä, myös vakavampien lausuntojen osuus on kappalemäärältään alhainen. Mitä tahansa tilastoa tulkitessa on kuitenkin (ainakin omasta mielestä) tärkeää hahmottaa mikä on kokonaismäärä ja miten tulos jakautuu. Esimerkiksi kappalemääränä 2 kpl voi toki tuntua paljon positiivisemmalta kuin 20 %, jos kokonaismäärä on 10 kpl. Miksi olen luopunut vuosikohtaisen tilastoinnin julkistamisesta? Koska vuosittain tutkimusmäärät ovat kohtuullisen pieniä, niin en tiedä mitä lisäarvoa se toisi, toki joku toinen kokee asian toisin. Itse olen kuitenkin päätynyt ilmaisemaan tilastot kokonaismääränä, koska tällöin otanta on suurempi ja mielestäni luotettavampi – toki vieläkin whippetien selkäkuvausmäärät ovat kohtuullisen alhaisia populaatiotasolla ja sanonkin, että mitä enemmän kuvataan tulevaisuudessa niin sitä enemmän tietoa saadaan. Omissa taulukoissa on luettavissa kappalemäärä ja prosentit, kumpia nyt haluaa katsoa. Enkä nyt tällä sano, että itsellä olisi yksinoikeus tehdä tilastointia – mukavaa että muutkin ovat innostuneet ja kiinnostuneet aiheesta!
Asiaan liittyen: rodun parissa keskustelu tuntuu nyt kärjistyneen erilaisiin vastakkaisasetteluihin ja omasta mielestä on melko ikävää, koska keskustelu tuntuu tyrehtyvän heti alkuunsa ja että osa kokee että vain tietynlaisilla ihmisillä on oikeus sanoa mielipiteensä ääneen. Joku on liian nuori, omistanut koiria liian vähän aikaa, harrastanut liian vähän aikaa, ei kasvata, kasvattanut liian vähän aikaa, kasvattanut lukumäärältään liian vähän tai sitten yksinkertaisesti se mielipide on väärä ja niin edelleen. Olisi hyvä miettiä myös, että jos keskustelua käydään vain kasvattajien kesken, niin unohtuuko silloin että harrastajat ovat niitä, jotka koiria omistavat? Harvempi kasvattaja pystyy pitämään kotonaan kaiken mitä kasvattaa. Keskustelu muodostuu myös kohtuullisen hankalaksi, jos Facessa poistetaan kavereista ja vinkeimmissä tapauksissa varmuuden vuoksi myös estetään ja silti niitä henkilöön kohdistuvia mielipiteitä ilmaistaan omalla seinällä.
Jokaisella meistä on omat kognitiiviset vinoumamme, halusimme tai emme, ja tämä vaikuttaa ajatteluun ja mielipiteisiin ja myös tilanne jossa niitä vinoumia ei tunnista, on kognitiviinen vääristymä itsessään ja tästä syystä itse ainakin aika ajoin pyrin tarkastelemaan ajattelun tätäkin puolta. Itse toki myös olen kasvattamisen alkutaipaleella ja tämän(kin) vuoksi vuorovaikutan säännöllisesti itseäni pidempään harrastaneiden ja kasvattaneiden kanssa sekä omassa rodussa ja sen ulkopuolella. En siis todellakaan perusta ajatteluani vain statistiikalle vaikka tällaistakin on väitetty. Kaikkien keskustelukumppanien kanssa en todellakaan ole asiasta samaa mieltä, mutta keskustelut ovat silti antoisia kun ei sorruta tarpeettomiin henkilökohtaisuuksiin menemisiin tai muihin argumentaatiovirheisiin vaan puhutaan asiasta asiana ja pysytään asiallisina. Aika usein sitä oppii toiselta osapuolelta jotain tai oivaltaa jonkun uuden näkökulman vaikka ei mieltään varsinaisesti muuttaisikaan. En itse siis todellakaan väitä olevani omien mielipiteideni kanssa absoluuttisen oikeassa, varsinkaan jos kyseessä on puhtaasti mielipiteeseen pohjautuva seikka.
Loppuun voisi vaikka todeta, että en tällä(kään) kirjoituksella pyri loukkaamaan ketään ja parempaa alkavaa syksyä kaikille - vaihdetaan ihmeessä ajatuksia kun tavataan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti