Mitä tänään syötäisiin? - Ajatuksia koirien ruokinnasta

On suurin piirtein niin monta tapaa ruokkia koira kuin ruokkijoitakin. Ajattelin kuitenkin nyt kertoa miten meillä ruokitaan ja mitä itse ajattelen ruokinnasta.
Meillä koirat ruokailevat tällä hetkellä 50/50-mallilla (puolet raakaa lihaa ja puolet nappulaa) kaksi kertaa päivässä ja tämä on ollut toimiva tapa ruokkia ainakin meidän kohdalla. Mikäli olisi enemmän pakastintilaa, niin silloin siirryttäisiin kokonaan raakaruokinnan puolelle.

Mitä sinne kuppiin sitten oikein laitetaan?

Lihaa meillä koirille tarjoillaan yleensä noin 125-150g per ateria, joskus enemmänkin. Harvemmin tulee tarkasti punnittua annoksia vaan annostelu tapahtuu lähinnä silmämääräisesti. Nappulaa kuppiin laitetaan noin desin verran ateriaa kohti. Tähän päälle sitten vielä ravintolisät.

Aloitetaan lihapuolesta, tuli kuvailtua muutamia esimerkkejä lihoista mitä koirien nokan eteen oikein laitetaan:

Siikafilettä ja lohen mahapaloja

Muutaman kerran viikossa koirat saavat kalaa. Aiemmin tuli ostettua jauhettua lohta (esim. Mush), mutta koirat välillä nyrpistivät nokkaansa tuolle ja tuotteen väri ei lähtöjäänkään ollut lohenpunainen ja pian pakkauksen avaamisen jälkeen se muuttui entistä harmahtavammaksi, joten aloin pohtia jauhetun kalan laatua. Monessa pötköihin pakatussa lohessa on joko pelkät perkuut (päät, ruodot yms) tai sitten tuotteeseen on jauhettu koko kala. Ja lopputuotteesta ei oikeastaan voi olla ihan varma, että minkä verran se sisältää kalan lihaa, joten tuli siirryttyä ihan kunnollisiin kalapaloihin ja nämä ovat kyllä koirien suurta herkkua.
Omat koirat eivät oikein osaa kunnolla syödä kokonaisia fileitä tai isoja sulaneita lihakimpaleita vaan ruokailu menee enemmän vähemmän lihan nuolemiseksi pureskelun sijaan, jonka takia tulee saksittua nuo noin peukalon kokoisiksi palasiksi.

Kalat ostan pääasiassa Vauhti-Raksulta. Esimerkiksi lohen mahapalat 5 kg pakkauksessa maksavat 17,50e ja  siikafilee 5 kg pakkauksessa maksoi 20e. Valitettavasti siikafilettä ei enää ole saatavilla, mutta otettiin nyt testiin silakkafileet (17,50e/5kg) ja tytöt pääsevät maistelemaan näitä ensi viikolla.

Sian sydäntä ja lohiöljyä

Sikaa meille ostetaan harvemmin. Paikallisessa omia pakasteita myyvässä eläinliikkeessä (Rahulan Rehu) oli jokunen aika sitten lihat vähissä ja tuolloin tuli sitten valittua sian sydäntä pakkaseen.
Jotkut arkailevat sydämen syöttämisen kanssa ja muistelevat sitä kuinka sisäelimiä ei saa syöttää liikaa. Sydän on kumminkin lihas ja siksi sitä kohdellaan lihana koiran ruokakupissa, joten sen syöttämisen suhteen ei ole rajoituksia.

Lohiöljyt ostan myös Vauhti-Raksulta (toinen vaihtoehto on Kennelrehu). Lohiöljy säilytetään pakkasessa ja litran pullosta sitä puristetaan ulos haluttu määrä tai kolmen litran pöntöstä annostus tapahtuu lusikalla. Lohiöljyä annan lähes päivittäin.

Broilerin filesuikaleet ja broilerin sydämet

Normaalisti koirat eivät kyllä saa kypsennettyä lihaa saati sitten filesuikaleita ruuaksi, mutta nämä jäivät yli agilitytreeneistä ja en viitsinyt tunkea niitä kolmatta kertaa pakkaseen odottamaan seuraavaa viikkoa.
Meillä agilityn namipalkkana Tyynellä siis toimivat broiskun filesuikaleet. Montaa eri palkkavaihtoehtoa ollaan kokeiltu (valmiit koiralle tarkoitetut namit, nakit, juusto, leikkeleet jne), mutta tämä tuntuu olevan koirasta paras ruokapalkka, jonka eteen viitsii sitten työskennelläkin. Loppupalkkana agilityssä meillä toimii lelu ja sen kanssa on ihan parasta riehua ympäri hallia, mutta se on jo kokonaan toinen aihepiiri.

Broilerin sydämet ovat myös suurta herkkua täällä, joten niitäkin tulee sitten ostettua.

Kananmuna ja naudanlihaa

Toki tulee myös ostettua ihan jauhettua lihaakin. Välillä koiralaatuista ja välillä ihmislaatuista. Ihmisille tarkoitettuja lihoja saa silloin tällöin hyvällä alennuksella joko jonkun kampanjan tai sitten alelappusten takia ja joskus lihaa saa ruokakaupasta halvemmalla kuin lemmikkiliikkeestä - mikä on hieman nurinkurista, koska lemmikkilaatuinen liha ei koskaan ole mitään ykköslaatua vaan sisältää enemmän ja vähemmän perkuuroippeita.

Kananmunaa koirien ruokakuppeihin laitetaan noin kerran viikossa. Edesmennyt pinseri söi kananmunat kuorineen, mutta whippetit syljeskelevät kuoret pitkin lattioita, joten niitä en pitkään aikaan ole kuppiin viitsinyt pistää.

Luomubroileri

Kalkkunan kaula

Koirat syövät myös kerran-pari viikossa lihaisia luita. Paino sanalla lihaisia, eli luun ympärillä on oikeasti oltava sitä lihaa eikä vain kylkiluita joissa roikkuu jokunen säälittävä lihasiipale. Eli joko broileria tai kalkkunan kauloja. Lihaisten luiden antamisen yhteydessä en anna nappulaa lainkaan.

Broilerin siivet ja kaulat alkavat olla mielestäni niin ylihinnoiteltuja, että niitä ei kannata aikuisille koirille, jotka lihaisia luita jo osaavat syödä, syöttää lainkaan. Pennuille tai muuten lihaisten luiden opettelua harjoitteleville kaulat ja siivet ovat hyvä vaihtoehto aloittaa - ne on suht helppo syödä ja ne ovat melko pieniä.
Kuvassa olevat luomubroilerit tuli ostettua kokeilumielessä, mutta yleensä meillä broilerit ostetaan ihan vain Lidlin liha-altaasta: ihan tavallisia marinoituja koipireisiä n. 1,80e/kg. Ne ovat edullisia, niissä lihaa on reilusti ja käyvät hyvin koirille, kun marinadin vain huuhtelee pois.
Broilerin jauhettua lihaa meillä koirat eivät syö lainkaan, koska koiralaatuisenakin sen kilohinta huitelee +neljässä eurossa ja usein siihen on vielä jauhettu luut mukaan - tuotteet, joissa ei ole luita, ovat hinnoiltaan ihan todella kalliita ollakseen a) broileria ja b) koiranruokaa.

Usein ihmiset tekevät sen virheen luumurskatuotteen kanssa, että sitä kohdellaan samoin kuin tavallista luutonta jauhelihaa ja sitä annostellaan kuppiin tavalliseen tapaan. Tällaiset tuotteet on tarkoitettu kalsiumlisäksi, eli esimerkiksi Tyynen (13kg) koko päivän kalsiumin tarve tulisi Mushin Barf Basicin kanalla täyteen jo n. 40 grammalla (tuotteessa kalsiumia 2,12g/100g) ja saman valmistajan sian luumurskepötköä riittäisi hieman yli 15 grammaa (tuotteessa kalsiumia 5,5g/100g). Tyynen kalsiumin tarve laskentatavasta riippuen 780-890mg/vrk.
Mikäli luumursketta täräyttää kuppiin koiralle monta sataa grammaa liikaa, niin pahimmillaan lopputuloksena on suolitukos tai vähintäänkin ummetus. Ja tästä syystä en myöskään ole kovin innoissani barffauksesta - on hyvä erottaa barffaus raakaruokinnasta. Barffissa koiraa ruokitaan lähinnä luilla ja raakaruokinnassa pääpaino on lihalla ja luut ovat satunnainen lisä ruokavalioon. Jatkuva liiallinen luiden syöttäminen voi vaurioittaa koiran suolistoa ja et itsekään varmaan nauttisi olostasi, mikäli kärsisit jatkuvasti ummetuksesta. Usein eläinlääkärit kritisoivat raakaruokintaa juuri sen takia, että sekoittavat sen barffaukseen.

Entä ne nappulat?

Vuosien varrella olen kokeillut omille koirilleni erilaisia nappulamerkkejä - ihan kaikenlaista Roayl Caninista Jahtiin ja Vahtiin.
Lähes vuoden verran koirat ovat kumminkin olleet kokonaan viljattomalla nappulalla ja syy tähän ei suinkaan ole se, että koirat olisivat allergisia tms. vaan se, että omasta mielestäni viljat eivät kuulu koiran ruokavalioon. Aiemmin pyrin syöttämään niitä mahdollisimman vähän, mutta jokin aika sitten karsin ne kokonaan pois. Viljojen sopimisesta ihmisellekin (joka on kumminkin sekasyöjä) ollaan jo montaa mieltä ja osa on sitä mieltä, että ne ovat yhteydessä autoimmuunisairauksiin.
Toki nappulan sideaineeksi tarvitaan jotain (ja viljattomassa se on herne tai peruna), että se pysyy koossa, mutta itse näen viljattoman nappulan koiralle parempana vaihtoehtona.

Ihan ensimmäisenä viljattomana nappulana meillä meni N&D Chicken, mutta joku aika ruokaa syötettyäni huomasin sen sisältävän vihreää teetä ja maahantuojakaan ei voinut luvata, ettei teen kofeiini näkyisi dopingtesteissä. Maahantuojan vastaus kysymykseeni onko ruuasta vaaraa dopingsäännösten suhteen:

"Teoriassa vihreässä teessä on kofeiinia, vaikkakin määrä ei
ole suuri ja sen määrä elimistössä putoaa varsin nopeasti. Vihreässä teessä
on lisäksi vielä 2 muuta vastaavaa stimulanttia (theobromine and
theophylline).

Joudun suosittelemaan jättää käyttämättä N&D koiran täysravintoa ainakin
kilpailupäivinä"

Oikealla Carniloven ja vasemmalla Taste Of The Wildin nappula

Kaiken varalta tuli vaihdettua Taste of The Wildiin vaikkeivät koirat kilpailu- tai näyttelypäivien aamuina mitään syökään. Tällä hetkellä koirat syövät Carniloven Duck & Pheasantin ja Taste Of The Wildin Wetlands Caninen sekoitusta, koska meillä on ruuan vaihto meneillään. Taste of The Wildiin olin muuten melko tyytyväinen, mutta valmistaja ei kerro tuotteen lihaprosentteja vaan ne ovat tuotesalaisuus, joten tuo pisti epäilemään maksanko paljonkin tyhjästä.
Muutama viikko on syöty sekoitusta (en malttanut olla avaamatta uutta ruokaa) ja olen tyytyväinen, ulosteet ovat nyt jo pienentyneet vaikka jonkin verran vanhaa ruokaa onkin edelleen seassa, turkit ovat muuttuneet pehmeämmiksi ja kiiltävämmiksi ja uuden nappulan maistuvuus on parempi - jos nappuloita jää ruokailun päätteeksi kuppiin, niin ne ovat lähes kaikki tai kaikki vanhaa merkkiä.

Se nappuloiden tuoteseloste kannattaa todella lukea eikä vain uskoa pussin kyljen iloisen koiran kuvaan.
Mihin muuhun itse kiinnitän huomiota nappulaa valitessa kuin viljattomuuteen? [Jos niitä viljoja ei halua vältellä, niin suosittelen valitsemaan valmisruuan, joissa niitä viljoja on mahdollisimman vähän]. Lähtökohta itselläni on, että ostan eläinkauppatasoista nappulaa - markettitasoisesta löytyy usein teksti: "Sisältää lihaa ja eläinperäisiä tuotteita". Nuo eläinperäiset tuotteet ovat kaikki mitä ei voida lihaksi kutsua aina höyhenistä sorkkiin. Ja näiden eläinperäisten tuotteiden ravintoarvo on olematon - kuinka ihmeessä koiran keho muka voisi tehdä höyhenistä solujen rakennusainetta?
On hyvä huomata, että koiranruokien ja muiden eläinrehujen raaka-aineluettelo on koottu siten, että ainesosat luetellaan eniten sisältävästä vähiten sisältävään. Eli on syytä valita nappula, jossa on mainittu jokin liha ensimmäisenä. Ensimmäiset viisi ainesosaa ovat omasta mielestäni eniten merkitseviä (ihan loppupään oreganoilla ja muilla horsmilla ei ole niin merkitystä) ja tästä syystä pyrin valitsemaan nappulan, jossa mahdollisimman moni näistä viidestä on jokin liha tai rasva.
On hyvä myös kiinnittää huomiota siihen, että lihat ilmoitetaan lihajauhona. Jos pussin kyljessä lukee "kananliha", se tarkoittaa märkäpainoa ja nappulahan on kuivatavaraa.. Eli tuosta ilmoitetusta kananlihan määrästä haihdutetaan kaikki neste ja lihan nestepitoisuus on n. 70%, joten lihaa on oikeasti huomattavasti ilmoitettua vähemmän. Lihajauho taas pysyy lihajauhona ja siitä ei katoa yhtään mitään.
Suosittelen valitsemaan ruuan, jossa sidosainetta/hiilihydraatin lähdettä ei ole pilkottu osiin (esimerkiksi on hyvin suosittua ilmoittaa erikseen maissi ja maissiproteiini, jotta saadaan raaka-aineluettelo näyttämään siltä, että maissia ei tuotteessa ole eniten vaikka sitä tosiasiassa voi olla).

On huomionarvoista, että saman merkin eri nappuloiden välillä on melkoisia eroja ja tämän takia itse ainakin tutkin myös niiden sisällysluetteloita enkä vain vaihda eri makuun sokkona. Esimerkiksi Taste of The Wildin Wetlands Caninen sisällysluettelo oli ihan kohtalainen (alkupää: "kuivattu ankanliha, ankanlihajauho, kananlihajauho, kananmuna, bataatti, herneet, kananrasva..."), mutta saman valmistajan penturuuan sisällysluettelo alkaa näin: "biisoni, lampaanlihajauho, bataatti, kananmuna, herneproteiini, herneet, peruna...". Biisoni ja kananmuna on ilmoitettu märkäpainona, joten ne voi huoletta pudottaa pois kärjestä. Lampaanlihajauhoa SAATTAA olla eniten. On kuitenkin otettava huomioon, että herneproteiini ja herneet on ilmoitettu erikseen, joten voi hyvinkin olla että jos herneet ilmoitettaisiin pelkkänä herneenä, niin sitä voisi hyvinkin olla tuotteessa eniten. Ja todennäköisesti onkin, sillä muuten valmistajan ei tarvitsisi kikkailla ainesosaluettelossa tällä tapaa. Ja vaikka sitä lampaanlihajauhoa olisikin eniten, niin seuraavat merkitsevät ainesosat ovat bataatti, herne ja peruna - kuulostaa kovin lihapainotteiselta ruualta.

Carniloven Duck & Pheasantin raaka-aineluetteloon ja ravintotietoihin olen itse tyytyväinen, joten eiköhän me tällä mennä ainakin jonkin aikaa, kun tuntuu koirille sopivan:

"Ankan lihajauho 30 %, fasaanin lihajauho 22 %, keltaiset herneet 20 %, kananrasva 8 % (säilötty tokoferoliuutteella, luontainen kasviöljyssä esiintyvä E-vitamiini), ankka 5 %, kananmaksa 3 %, omena 3 %, tapiokatärkkelys 3 %, lohiöljy 2 %, porkkana 1 %, pellavansiemen 1 %, kikherne 1 %, hydrolisoidut äyriäisten kuoret (luonnollinen glukosamiinin lähde) 0,026 %, rustouute (luonnollinen kondroitiinisulfaatin lähde) 0,016 %, oluthiiva (luonnollinen prebiootin mannaani-oligosakkaridin MOS lähde) 0,015 %, sikuri (luonnollinen prebiootin frukto-oligosakkaridin FOS lähde), yucca-uute, 0,01 %, merilevä 0,01 %, psyllium 0,01 %, timjami 0,01 %, rosmariini 0,01 %, oregano 0,01 %, karpalo 0,0008 %, mustikka 0,0008 %, vadelma 0,0008 %.

Proteiini 37 % - Rasva 18 % - Kosteus 10 % - Raakatuhka 8,5 % - Raakakuitu 2,5 % - Kalsium 1,8 % - Fosfori 1,5 % - Omega-3 0,33 % - Omega-6 2,34 %"

Ihan vain vinkkinä, että jos joku muukin kiinnostui tuosta Carnilovesta, niin käsittääkseni sitä on saatavilla Suomessa ainoastaan Peten Koiratarvikkeelta.

Entäpä ne lisät?

Lohiöljyn lisäksi meillä ei ole kovin suurta arsenaalia ravintolisiä. 50/50-mallilla se ei ole tarpeen. Raakaruokintaan siirryttäessä ravintolisiäkin on sitten syötettävä vähän laajemmin.
Vaikka kuvassa onkin viisi eri purkkia ja pönttöä, niin säännöllisemmässä käytössä niistä on vain kolme: D-vitamiini (Devisol), sinkki (Kelasin) ja merilevä. D-vitamiini ja sinkki ovat 50/50-mallilla tarpeellisia. Sinkki jopa pelkällä nappularuualla oleville.
Ruusunmarjajauhetta ja kalsiumia (Calphosum-D) syötetään sitten harvemmin ja epäsäännöllisemmin.

D-vitamiini on tärkeä vitamiini niin ihmiselle kuin koirallekin. D-vitamiini auttaa kalsiumia imeytymään ja mikäli D-vitamiinia (sekä kalsiumia) saadaan tarpeeksi, niin elimistö ei ala ottaa kalsiumia koiran luista ja näin ala haurastuttaa niitä.
Usein nappulalla D-vitamiinin tarve täyttyy, mutta heti kun nappulan määrästä osa korvataan lihalla, niin D-vitamiinilisälle alkaa tulla tarvetta. Näin ruokkiessa on laskettava kuinka paljon koira saa nappulasta D-vitamiinia ja vähennettävä se päivittäisestä tarpeesta, jotta saadaan tietää kuinka paljon sitä pitää lisätä.Koiran D-vitamiinin tarve on noin 0,3 µg/EPkg (eli per elopainokilo ts. se mitä vaaka näyttää. D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joten se varastoituu elimistöön, eli D-vitamiinia ei tarvitse antaa päivittäin vaan sen voi antaa esim. muutaman päivän välein hieman isompana annoksena. Esimerkiksi meillä D:tä annetaan joka neljäs päivä 20µg.
Välillä vieläkin törmää väitteeseen: "Meillä ei tarvita D-vitamiinia, koska meillä koirat ulkoilevat niin paljon". Enempää ei voisi olla väärässä. Koira EI VOI saada D-vitamiinia auringosta. Ei millään. Ihmisillä D-vitamiinimuodostus UV-säteilystä onnistuu ihossa olevan skvaleeni-rasvahapon avulla - koiralla skvaleenia ei ole.

Moni koira kärsii sinkin puutteesta. Myös nappularuokitut. Sinkin puutoksen oireita ovat mm. kaljut silmänympärykset, huonolaatuinen ja ohut turkki, halkeilevat anturat ja lohkeilevat kynnet. Joillakin koirilla puutos voi näkyä huonona ruokahaluna.
Sinkki on siitä kinkkinen kivennäisaine, että se imeytyy kovin huonosti. Siitä imeytyy parhaassakin tapauksessa alle puolet ja joissain tapauksissa imeytyvyys on 15 %:n luokkaa. Sen takia on syytä kiinnittää huomiota siihen mitä sinkkivalmistetta käyttää. Vaikka itsekin ostan monia tuotteita koirille heppapuolelta, koska ne saa sieltä halvemmalla, niin tässä ei kannata säästää vaan ostaa sinkki ihan apteekista (tuo Kelasin on omasta mielestäni hyvä ainakin whippetin kokoisille koirille, vahvuus15mg/tbl). Hevosilla sinkkivalmisteisiin on lisätty usein sokeria ja joissain valmisteissa on kuparia, joka vaikeuttaa sinkin imeytymistä entisestään.
Sinkin tarve on 2mg/EPkg. Monissa nappuloissa sinkkiä ei ole lähellekään tarpeeksi kattamaan koiran sinkin tarvetta tai sitten sinkki on siinä muodossa, ettei siitä ole koiralle juuri iloa. Esimerkiksi Carnilovessa sinkkiä on todella vähäinen määrä 85 mg/kg, joten lienee itsestään selvää, että purkistahan tuota on otettava vaikka pelkästään sillä ruokkisikin. Oikeastaan ainut koirien kuivaruoka, johon olen törmännyt/joka äkkisältään tulee mieleen ja jossa sinkkiä on tarpeeksi on Canagan (577mg/kg).

Merilevää meillä laitetaan kuppiin ehkäisemään hammaskiveä. Merilevä muuttaa syljen koostumusta ja pehmittää jo syntynyttä hammaskiveä ja estää uuden hammaskiven muodostumista. Itse olen ainakin huomannut, että hammaskivet on paljon helpompi raaputtaa pois sen jälkeen kun merilevän syöttäminen aloitettiin.
Ja tämä on tuote, joka todella kannattaa ostaa sieltä hevoshyllystä. Agrimarketista 4kg merilevää 16,90e. Vertailun vuoksi koirille tarkoitetut merilevävalmisteet: Jahti&Vahti 500g 9,90e, Islamer 1kg 19,90e ja Plaque Off 60g 21,95e.

Sitten ylimääräiset:

Kalsium. Koiran kalsiumin tarpeen voi laskea joko 60mg/EPkg tai 130mg/MEkg (eli per metabolinen/aineenvaihdunnallinen painokilo). Aineenvaihdunnallinen paino lasketaan korottamalla koiran paino potenssiin 0,75. Suuntaa-antavan metabolisen painon voi kurkistaa myös tästä taulukosta. Metabolisen painon avulla tarpeen voi laskea tarkemmin, joten suosittelen sitä laskentatapaa.

Päivittäinen kalsiumlisä on tarpeen kokonaan raakaruokituilla koirilla. 50/50-mallilla tarve usein täytyy nappuloista, mutta itse nakkaan lisän koirille säännöllisen epäsäännöllisesti silti varsinkin jos luunsyönti on ollut vähemmällä.

Ja lopuksi ruusunmarjajauhe. Tästäkin ollaan montaa mieltä - joku on sitä mieltä, että ihan turhanpäiväinen lisä ja joku toinen taas vannoo tämän nimiin. Moni syöttää tätä nivelvaivaisille, koska tämän uskotaan lisäävän nivelten liikkuvuutta ja hillitsevän tulehdusta. Itse ripottelen jauhetta koirien kuppeihin kerran-pari viikossa ihan ennaltaehkäisevässä mielessä, jos tuosta jotakin hyötyä olisi. Jos ei, niin tuskin tuosta haittaakaan on.

"Eikö tuo kaikki ole kovin monimutkaista ja hankalaa tai kallista?", voisi joku kysyä

Itsekin ajattelin joskus nappularuokinnan olevan helpoin ja vaivattomin vaihtoehto, mutta eipä tämä nykyinenkään ruokintatapa paljoa sen enempää vaadi vaivaa (ja kun aikoinaan pinserin siirsin pois pelkältä nappularuokinnalta, niin sen voinnissa tapahtui muutosta: koirasta tuli energisempi, turkin kunto parani, pöhöttyneisyys hävisi ja koira alkoi kasvattaa lihasta vähemmällä vaivalla - nämä koin aika suuriksi eduiksi verrattuna pieneen lisävaivaan): lihat sulamaan astiaan joksikin aikaa huoneen lämpöön, kansi päälle ja jääkaappiin ja yhdestä sulatusastiasta koirat syövät sen pari kertaa. Itse olen todennut parhaiksi astioiksi sulatusta ja säilytystä varten Lidlin kahden litran jäätelöboksit (ja mikä hyvä tekosyy syödä vähän jäätelöä!) - ne ovat tarpeeksi isoja, kunnollinen kansi ja ne kestävät myös astianpesukoneessa piipahtamisen.

Toki on pitänyt laskea kuinka paljon koirat tarvitsevat lisiä tällä ruokavaliolla (huikeat kaksi laskettavaa lisää: sinkki ja D), mutta sitä ei tarvitse tehdä kuin kerran (..ja toki nappulaa vaihtaessa) ja sen jälkeen nuo pysyvät samoina. Sama jos kokonaan siirtyy raa'alle, niin lisät tarvitsee laskea kerran ja se on siinä. Sen jälkeen voi vaan keskittyä siihen, että muistaa antaa ne.

Ei ole tarkalleen tullut laskettua mitä tällä tapaa ruokkiminen kustantaa (pitäisi varmaan laskea joskus ihan huvin ja urheilun vuoksi?). Yksi nappulasäkki kestää kahdella whippetillä (koirien painot 12&13kg) noin 2-3 kuukautta ja lihoja ostelen sitä mukaa kun koirien satalitrainen pakastin tyhjenee. Lisiä ei tarvitse olla jatkuvasti ostelemassa. Menisiköhän tähän karkeasti arvioituna 40 euroa kuussa per koira? Ei välttämättä niinkään paljon? Riippuu hirveästi siitä miten edullisesti saa lihat ostettua.

...se on kumminkin varmaa, että koirat voivat tällä ruokinnalla hyvin ja ruokinta sopii näille, joten eiköhän se liene vaivan ja käytetyn rahan arvoista.

Mikäli mielenkiinto raakaruokintaa tai 50/50-mallia kohtaan heräsi, niistä voi lukea enemmän esimerkiksi Sumpun e-kirjoista:

ABC: Koiran raakaruokinta
ABC: Pennun ruokinta
Raakaruokinnan rautalankamalli (valmiit ruokintaohjelmat erikokoisille koirille: perusraaka, kalaton, 50/50)

Alkaneen vuoden kuulumiset

Alkanut vuosi on vierähtänyt käyntiin ja nyt lienee aika rikkoa blogihiljaisuus, kun on nyt aikaa kirjoitella kuulumisia. Mutta eipä meillä kovin paljoa ole tapahtunut, harrastusrintamalla on hiljaista ja ollaan elelty vain ihan tavallista arkea.

Uusi vuosi sujui meillä rauhallisissa merkeissä. Molemmat nukkuivat rauhallisesti ja välillä ihmettelivät raketteja ikkunoista. Ulkoilut hoidettiin kuitenkin kaiken varalta mahdollisimman rauhalliseen aikaan. Mielestäni ei ole syytä ottaa riskiä edes sen paukkuvarman koiran kanssa, että se pääsisi säikähtämään rakettia ja näin ollen tulevat uudet vuodet voisivat olla koiralle melkoista kidutusta.

Alkanut vuosi on ollut todella kylmä. Tammikuussa koirat ovat päässeet juoksemaan irti ihan vain muutamaan otteeseen ja muuten ollaan taaperrettu hihnalenkkejä. Meillä irtilenkkeilyn pakkasraja on noin -15 astetta. Kuitenkin hihnalenkeillä ollaan käyty sinne -25 asteen tuntumaan, sen jälkeen tulee emännän pakkasraja vastaan.

Alkutalven pelastus ovat ehdottomasti olleet Taulukkaalta tilatut haalarit ja tossut. Haalareihin tilasin pidennetyn kaulaosan, jolloin kovemmilla pakkasillakaan ei ole tarpeen käyttää pipoja. Voin lämpimästi suositella näitä. Tykkään erityisesti siitä, että narttumalli on vatsasta kokonaan umpinainen. Urosmallissakin kivekset ovat lämpimässä haalarin sisäpuolella. Ihan vain pienenä vinkkinä, että Taulukas on lopettelemassa toimintaansa, joten mikäli näitä haalareita vielä halajaa, niin tilaus kannattaa tehdä pikimmiten.

Me tosiaan hengähdetään harrasteista hetkinen. Tai noh, Tyynen kanssa kyllä käydään agiliitelemässä, mikäli pakkanen antaa myöten (meidän seuralla ei ole lämmitettyä hallia). Seuraava näyttely, johon olisi tarkoitus osallistua, on todennäköisesti Lappeenrannan/Imatran pääsiäisnäyttely. Ja kohtahan se onkin jo kevät ja siten pyörähtää käyntiin myös tuleva maastojuoksukausi. Pitänee tässä lähiaikoina koettaa raapustella kasaan jonkinlaista harrastuskalenteria, nyt lähinnä on vain silmäillyt näyttelyitä ja maastokisoja.